Vaihtoehto Venäjän puutulleille

Julkaistu Lapin Kansa -lehdessä 3.2.2008


Hieman ihmetyttää kuinka metsäteollisuusasioita ja puutulliasiaa hoidetaan Suomessa. Väkisinkin haikailee niitä aikoja, jolloin Suomessa idänkauppaa hoidettiin oikealla kädellä. Ei nykyistä asioiden hoitoa voi sanoa vasenkätisyydeksikään. Siitä puuttuu ote kokonaan. Metsää ei nähdä pörssin aulassa kasvavilta koristepuilta.

Suomalaisella metsäteollisuudella on pitkät perinteet Suomessa. Maailma on muuttunut Werlan tehtaan ajoista Etelä-Suomessa ja Nätti-Jussista Lapissa. Pilkkalaulujen aika on ohi. Pahalta näyttää kun teattereita ja tehtaita suljetaan Suomessa. Kaikista Kemijärven sellun työntekijöistä ei ole poroksi turistien pulkan eteen tai kaloina nykimään sukelluksissa Kemijoessa turistien kalastellessa siinä.

Suomen metsäteollisuudesta on kehittynyt metsäklusteri. Metsäklusteri on enemmän kuin metsäteollisuus. Metsäklusteriin luetaan myös ne metalli- ja kemianteollisuuden alat, joiden tuotanto- ja palvelut liittyvät metsäteollisuustuotantoon. Myös suuri osa Suomen palveluteollisuuden kuljetuspalveluja tarjoavista yrityksistä voidaan lukea kuuluvaksi metsäklusteriin. Jos kolmen suurimman metsäteollisuusyrityksen tuotannon arvoa mitataan muiden metsäklusteriin kuuluvien yritysten tuotannon arvolla, muun sektorin osuus on suurempi. Mutta alan teollisuuspolitiikkaa tehdään kolmen suurimman yrityksen ehdoilla.

Venäjän metsäteollisuudella on intressi päästä valtion holhouksesta ja tulla moderniksi kansainväliseksi toimialaksi. Myös Kremlillä on asiassa modernisoimisintressi. Venäjän kokonaisedun mukaista on tehostaa kansallisten uusiutuvien luonnonvarojen hyödyntämistä. Maassa toimii tehtaita ja puutavaran hankinta on tasolla, jotka eivät täytä kansainvälisiä alan sertifiointivaatimuksia. Sekä Kemijärvi että Summan tehdas ovat ympäristöystävällisempiä kuin useimmat Luoteis-Venäjän alueella toimivat sellutehtaat. Kansainvälisten investoijien tullessa mukaan ympäristöystävällisyys on parantunut Venäjän metsäteollisuudessa.

Luoteis-Venäjän metsäyrityksissä valmistetaan paperia, jota tuodaan edullisempien valmistus- kustannusten takia Suomeen. Järkevällä raakapuun hakkuupolitiikalla ja kuljetuksilla puuta pitäisi riittää vientiin ilman tullejakin. Tällöin metsänkorjuun infrastruktuuri-investoinneille saataisiin parempi kokonaistuotto alueella ja alueen väestö työllisyysaste pysyisi korkealla. Kemijärven ja Summan tehtaiden toimintaa jatkettaessa Venäjällä voitaisiin sulkea pahimmat ympäristösaastuttajat.

Venäläistä sanomalehtipaperia tuodaan jopa Suomeen, koska se on halvempaa. Arkipäivän lehtiin se kelpaa, mutta ei viikonloppuisin. Sen sijaan suomalainen paperi kelpaa missä vaan ja minkä päivän lehtiin hyvänsä. Tästä on pitkässä juoksussa kysymys. Jos Venäjä haluaa ja saada itselleen modernin metsäteollisuuden sen on alettava tosiasioiden tunnustamisesta. Halvemman sanomalehtipaperilaadun tuottaminen omasta kierrätyspaperista Suomessa olisi pikaisesti selvitettävä vaihtoehto tuontipaperin korvaamiseksi.

Suomen metsäteollisuus on metsäteollisuutta viimeisen päälle. Kaakkois-Suomessa on osa Suomen metsäklusteria. Siihen kuuluu yli 300 itsenäistä yritystä erilaisten yhteistyö ja alihankintaverkostojen avulla. Suomen metsäteollisuusklusteri, johon kuuluu muitakin kuin kolme suurinta metsäalan yritystä, on maailmanlaajuisesti menestystarina, Sen kehitystä tullaan kauempaakin katsomaan. Suomen ja Neuvostoliiton välisissä vihollisuuksissa 1939 - 1944 Venäjän Federaation edeltäjä oli voittaja. Se toimi voittajan elkein ja otti sotasaaliina suurimman osan Kaakkois-Suomen puunjalostuslaitoksista kärsimiensä tappioiden korvaukseksi.

Samalla Neuvostoliitto teki karhunpalveluksen omalle teolliselle kehitykselleen omaksumalla pakon innovatiivisuuden asemesta. Sodanjälkeisinä vuosina venäläinen metsäteollisuus, eikä muukaan teollisuus, ole kyennyt uusiutumaan riittävästi ympäristössä tapahtuneen muutoksen myötä. Venäläisen yhteiskunnan innovatiivisuus on ollut jossakin muualla. Venäjä on yksi maailman johtavista maista aseteollisuudessa ja avaruustekniikassa.

Siirtymäkauden aikana Venäjän nykyjohto on hakenut uusia lähestymistapoja vanhasta kansallisesta perinteestä. Ortodoksikirkko on palautunut valtiolliseksi instituutioksi Venäjällä. Sitä ja kansanperinnettä kunnioitetaan uudella tavalla. Venäläisessä kansanperinteessä kehotetaan hevosmiestä käyttämään kauraa piiskan asemesta. Siitä on myös kysymys teollisten investointien saamisessa maahan. Herää kysymys onko Jeltsinin tankin päällä pitämää puhetta ihannoitu vanhojen perinteiden kustannuksella.

Venäjän metsäteollisuus voisi olla osa suomalaista ja pohjoismaista - tai jos joku haluaa sanoa eurooppalaista - metsäteollisuusklusteria globalisoituvassa maailmantaloudessa. Ruotsi-Suomen historiassa yhteydenpito Venäjään on muutakin kuin sotia. Muualla maailmassa tullit ovat mennyttä aikaa. Yksipuolisen puutullipolitiikan asemesta Venäjä voisi osallistua EU-tuella tehtävään pohjoismaisen metsäklusterin kehittämiseen Luoteis-Venäjän alueella. Se olisi turvallisempi vaihtoehto maailman metsäjättien kanssa tehtävälle Venäjän metsävarojen hyödyntämiselle.

Venäjä tarvitsee metsäteollisuuden kehittämisestä kiinnostuneen poliittisen johtajan, joka uskaltaa leikata vanhoista ajatusmalleista helmat ja avata ovet uusille tuulille kuten Pietari Suuri aikoinaan. Omaperäisten nuoruudenajan laivanrakennuskokeilut Pleshsejevo järvellä Moskovasta pohjoiseen olevan Pereslavl-Zalessky kaupungin lähellä, opintomatka Hollantiin laivanrakennusta oppimaan ja pitkäjänteisellä työllä oman teollisuuden kanssa syntyi Venäjän laivasto. Samainen avoimuus ja uusien asioiden oppiminen Venäjän metsäteollisuudessa voisi olla vaihtoehto puutulleille.