Henkilökohtaisen edun tavoitteleminen julkisessa tehtävässä määritellään korruptioksi. Myös hyvien liiketapojen rikkominen kuuluu korruption piiriin. Lahjoman otto ja anto ovat tunnetuimpia korruption muotoja. Korruptio on lähes kaikissa maissa määritelty rangaistavaksi teoksi rikoslaissa. Korruptiota voi esiintyä vaikka siihen kuuluvaa toimintaa ei olekaan määritelty rikoslaissa. Viime vuosina korruptiivisen käyttäytymisen tunnusmerkistö on laajentunut koskemaan myös tietoa ja tiedon hyväksikäyttöä. Tosiasioiden salaaminen ja perättömien tietojen esittäminen julkisessa keskustelussa ovat myös merkkejä yhteiskunnan korruptoituneisuudesta.
Lähtökohdat maan ulkosuhteille
Venäläisiä ei voi hyvällä tahdollakaan rinnastaa foinikialaisiin, joiden kanssakäyminen muiden kanssa perustui molemminpuoliseen etuun kaupankäynnissä. Ennen venäläisten ydinalueella ei ollut meriä, joiden takaa olisi voinut löytää kaukaisia vihollisia. Tästä syystä Venäjällä viholliset on perinteisesti löydetty yhteisön sisältä ja lähinaapureista. Plusmerkkinen viimeinen rivi venäläisten taseissa suhteissa muihin kansakuntiin ei ole perustunut molemminpuolisiin etuihin.
Venäjän hallintoperinne on Bysantin perua, jossa keisari oli ainoa lainsäätäjä, korkein lainkäyttäjä ja armeijan ylipäällikkö. Bysantin kukistuttua Venäjästä tuli sen perillinen. Moskovakeskeinen hallintojärjestelmä syntyi 1400-luvulla. Muiden alueiden liittäminen Moskovan alamaisuuteen tapahtui pakkotoimin. Yhteiskuntakehitys vuoden 1917 jälkeen jatkui samanlaisena. Puolue oli rajattoman yksinvallan edustaja. Se käytti valtaa vaaleilla valittujen edustuksellisten valtioinstituutioiden asemesta. Bysantti militarisoi sotilasmaanviljelijöiden avulla maaseudun. Oletettu ja myös todellinen ulkoinen uhka militarisoi koko Neuvostoliiton talouselämän.
Valtiollisen järjestelmän synty
Bysantin mallin pohjalle syntynyt Moskovan keskus alkoi vahvistua ja laajeta 1400-luvulta lähtien. Se liitti hallintojärjestelmänsä piiriin eri kansoja muodostaen perustan myös nykyiselle Venäjän valtiolliselle järjestelmälle. Maan suunnattomasta laajuudesta, luonnonvarojen rikkaudesta, maantie- ja viestintäyhteyksien kehittymättömyydestä johtuen sekä erilaisten paikallisintressien hallitsemiseksi Venäjä tarvitsi valtioinstituutioiden, armeijan ja kirkon lisäksi mekanismin, joka säilytti alueellisen eheyden. Puhdasoppisuus korvattiin suuremmalla sallivuudella asioiden hoidossa, koska se oli valtiolliselle yhtenäisyydelle eduksi. Sormien läpi katsomalla näki pidemmälle kuin paljain silmin. Siitä tuli myös maan tapa.
Valloitettujen alueiden ihmisten lojaalisuus ja maan eheys vaativat oman uhrilahjansa. Maailmassa ei ole ilmaista lounasta on myös venäläinen sananparsi. Hallinnossa henkilökohtaisen edun ajaminen on ollut sallittua vaikka se onkin ollut kiellettyä. Henkilökohtaisten etujen on kuitenkin oltava suhteessa suurempaan kokonaisuuteen. Jos varastaa valtiolta on varastettava kohtuuden rajoissa –periaate tunnettiin jo faaraoiden Egyptissä.
Maan hallittavuus ja koossapysyminen
Maailmanhistorian suurilla dynastioilla on aina kaksi ongelmaa. Yhtäältä laajentumiseen liittyvien sotien voittaminen sekä toisaalta valtakuntaan liitettyjen alueiden pitäminen maan yhteydessä. Venäjän ja Neuvostoliiton laajenemisessa oli yhtäläisiä piirteitä Kaukasiassa, Keski-Aasiassa ja Euroopan puoleisissa osissa. Noilla alueilla marssijärjestys oli aina sama: sotaväki ensin, sitten kauppiaat ja muiden venäläisinstituutioiden edustajat.
Siperian valloitus on poikkeus. Siinä kauppiaat menivät ensin, sotaväki ja venäläisen yhteiskunnan muut edustajat tulivat perässä. Se tapahtui kuin Pohjois-Amerikan valloitus, mutta toisen suuntaan - lännestä itään. Siperian retkellä venäläisistä löytyy myös foinikialaisten piirteitä. Merikin löytyi Beringin salmesta. Alaskasta luopuminen 1869 ei ollut Bysantin perinnön häpäisemistä, minä sitä on pidetty, kun muualla on jouduttu luopumaan pyhään Venäjään liitetyistä alueista.
Kansalaisten lojaliteetti Venäjällä
Voimankäytöllä liitettyjä alueita piti hallita myös aikoina jolloin ei ollut nykyaikaista viestintäteknologiaa. Mitä pidemmät välimatkat, sitä tärkempää oli jonkinlaisen keskinäisen luottamuksen synnyttäminen valloitetuilla alueilla. Historian suurvallat eivät ole olleet kansalaisyhteiskuntia. Kansalaisten ja valtion yhteiset edut synnyttävät lojaliteetin kansalaisyhteiskunnissa. Poikkeuksiakin on. Tsingis Kaanin luoma hallintojärjestelmä tarjosi yksilöille sateenvarjon tapaisen suojan taistelevien ruhtinaskuntien sotajoukkoja vastaan. Siksi mongolien luoma järjestelmä kesti niin pitkän ajan Volgan ja Keski-Aasian alueilla.
Sen sijaan sitä kahdensadan vuoden jaksoa, jolloin venäläisten asuttamilla alueilla hallitsi Tsingis Kaanin järjestelmään kuuluva tataarihallinto, käytetään perusteluina voimankäytölle ja muiden kansojen liittämiselle Venäjän osaksi. Neuvostoliiton loppuajan avoimuuspolitiikan aikaa lukuunottamatta Venäjän Federaatioon ja Neuvostoliittoon kuuluvilla vähemmistökansoilla ei ole ollut oikeutta kyseenalaistaa omien alueidensa historiankirjoitusta. Kun avoimuus puuttuu yhteiskunnan menneisyydestä keskusteltaessa, ei ole myöskään edellytyksiä lojaliteetin kehittymiselle valtiota kohtaan.
Yhteiskunnan katharsista kaivataan
Neuvostojärjestelmän viimeisinä vuosina ja välittömästi sen romahtamisen jälkeen Venäjän ja IVY-maiden johtajat puhuivat lähimenneisyydestään aivan eri tavallla kuin aikoina, jolloin neuvostoajan tapaa keskustella ja tiedottaa asioista kukaan ei halunnut asettaa kyseenalaiseksi. Näyttää siltä, että mitä pidemmälle aika kuluu, sitä samankaltaisemmaksi NL-järjestelmän kanssa ja avoimuudelle vihamielisemmäksi muuttuu IVY-maiden politiikka. Tässä asiassa Kreml kilpailee johtoasemesta Uzbekistanin ja Turkmenistanin kanssa.
Venäjällä oli historiallinen ”tilaisuus” maan poliittisen järjestelmän muuttamiseen. Kuitenkin maa on palaamassa ylhäältä alas johdettuun ”pyhän synodin” hallintomekanismiin. Venäjän kehityksessä hegeliläinen valtioihanne, avoimuuspolitiikka ja lojaliteetin syntyedellytysten luominen eivät kuulu Kremlin keinovalikoimaan. Käytettävissä olevan sotilasvoiman korostaminen ja pyrkimys jälleen suurvalllaksi ovat päivittäisiä uutisaiheita mediassa. Sekä ulkomaiseen että kotimaiseen kritiikkiin suhtaudutaan hyvin kielteisesti. On muistettava että kiritisoijien joukossa on myös Venäjälle lojaaleja ja venäläisyyteen positiivisesti suhtautuvia ihmisiä, jotka näkevät asiat vain eri tavalla.
Ulkomaiden rooli muutoksessa
Venäjän sisäisen kehityksen ja maan ulkoisten sitoumusten välille on kehittymässä samanlainen ristiriitatilanne kuin 1970-luvun puolenvälin ihmisoikeuskysymyksessä. Avoimuuspolitiikka on de-facto kriminalisoitu lainsäädännössä. Tuloerot Venäjän sisällä kasvavat ja ihmiset eriarvoistuvat. Tyytymättömyyttä julkisesti ilmaisevat ihmiset ottavat elämässään kohtuuttomman riskin.
Venäjän johdon ja ulkomaisten avustusohjelmien rintamat korruptionvastaisessa taistelussa eroavat toisistaan. Vastakkain on autokraattisuus ja avoimuuspolitiiikka. Tarvitaan yhteinen tavoite. Se edellyttää kummaltakin osapuolelta oman integriteetin hallintaa. Venäjän korruptionvastaista toimintaa voitaisiin parhaiten edistää näyttämällä tuloksia ulkomaiden omasta korruptionvastaisesta toiminnasta. Silloin myös Venäjä olisi jakamassa avoimuuspolitiikan hedelmiä. Nykyiset ulkomaiset korruptionvastaiset ohjelmat Venäjällä tuovat mieleen entisajan häpeäpaalut kirkkojen edustoilla. Bysantin perinteessä ei ole ollut koskaan sijaa lukkarikoulujen menetelmille...
keskiviikko 27. helmikuuta 2008
perjantai 15. helmikuuta 2008
Vaihtoehto Venäjän puutulleille
Julkaistu Lapin Kansa -lehdessä 3.2.2008
Hieman ihmetyttää kuinka metsäteollisuusasioita ja puutulliasiaa hoidetaan Suomessa. Väkisinkin haikailee niitä aikoja, jolloin Suomessa idänkauppaa hoidettiin oikealla kädellä. Ei nykyistä asioiden hoitoa voi sanoa vasenkätisyydeksikään. Siitä puuttuu ote kokonaan. Metsää ei nähdä pörssin aulassa kasvavilta koristepuilta.
Suomalaisella metsäteollisuudella on pitkät perinteet Suomessa. Maailma on muuttunut Werlan tehtaan ajoista Etelä-Suomessa ja Nätti-Jussista Lapissa. Pilkkalaulujen aika on ohi. Pahalta näyttää kun teattereita ja tehtaita suljetaan Suomessa. Kaikista Kemijärven sellun työntekijöistä ei ole poroksi turistien pulkan eteen tai kaloina nykimään sukelluksissa Kemijoessa turistien kalastellessa siinä.
Suomen metsäteollisuudesta on kehittynyt metsäklusteri. Metsäklusteri on enemmän kuin metsäteollisuus. Metsäklusteriin luetaan myös ne metalli- ja kemianteollisuuden alat, joiden tuotanto- ja palvelut liittyvät metsäteollisuustuotantoon. Myös suuri osa Suomen palveluteollisuuden kuljetuspalveluja tarjoavista yrityksistä voidaan lukea kuuluvaksi metsäklusteriin. Jos kolmen suurimman metsäteollisuusyrityksen tuotannon arvoa mitataan muiden metsäklusteriin kuuluvien yritysten tuotannon arvolla, muun sektorin osuus on suurempi. Mutta alan teollisuuspolitiikkaa tehdään kolmen suurimman yrityksen ehdoilla.
Venäjän metsäteollisuudella on intressi päästä valtion holhouksesta ja tulla moderniksi kansainväliseksi toimialaksi. Myös Kremlillä on asiassa modernisoimisintressi. Venäjän kokonaisedun mukaista on tehostaa kansallisten uusiutuvien luonnonvarojen hyödyntämistä. Maassa toimii tehtaita ja puutavaran hankinta on tasolla, jotka eivät täytä kansainvälisiä alan sertifiointivaatimuksia. Sekä Kemijärvi että Summan tehdas ovat ympäristöystävällisempiä kuin useimmat Luoteis-Venäjän alueella toimivat sellutehtaat. Kansainvälisten investoijien tullessa mukaan ympäristöystävällisyys on parantunut Venäjän metsäteollisuudessa.
Luoteis-Venäjän metsäyrityksissä valmistetaan paperia, jota tuodaan edullisempien valmistus- kustannusten takia Suomeen. Järkevällä raakapuun hakkuupolitiikalla ja kuljetuksilla puuta pitäisi riittää vientiin ilman tullejakin. Tällöin metsänkorjuun infrastruktuuri-investoinneille saataisiin parempi kokonaistuotto alueella ja alueen väestö työllisyysaste pysyisi korkealla. Kemijärven ja Summan tehtaiden toimintaa jatkettaessa Venäjällä voitaisiin sulkea pahimmat ympäristösaastuttajat.
Venäläistä sanomalehtipaperia tuodaan jopa Suomeen, koska se on halvempaa. Arkipäivän lehtiin se kelpaa, mutta ei viikonloppuisin. Sen sijaan suomalainen paperi kelpaa missä vaan ja minkä päivän lehtiin hyvänsä. Tästä on pitkässä juoksussa kysymys. Jos Venäjä haluaa ja saada itselleen modernin metsäteollisuuden sen on alettava tosiasioiden tunnustamisesta. Halvemman sanomalehtipaperilaadun tuottaminen omasta kierrätyspaperista Suomessa olisi pikaisesti selvitettävä vaihtoehto tuontipaperin korvaamiseksi.
Suomen metsäteollisuus on metsäteollisuutta viimeisen päälle. Kaakkois-Suomessa on osa Suomen metsäklusteria. Siihen kuuluu yli 300 itsenäistä yritystä erilaisten yhteistyö ja alihankintaverkostojen avulla. Suomen metsäteollisuusklusteri, johon kuuluu muitakin kuin kolme suurinta metsäalan yritystä, on maailmanlaajuisesti menestystarina, Sen kehitystä tullaan kauempaakin katsomaan. Suomen ja Neuvostoliiton välisissä vihollisuuksissa 1939 - 1944 Venäjän Federaation edeltäjä oli voittaja. Se toimi voittajan elkein ja otti sotasaaliina suurimman osan Kaakkois-Suomen puunjalostuslaitoksista kärsimiensä tappioiden korvaukseksi.
Samalla Neuvostoliitto teki karhunpalveluksen omalle teolliselle kehitykselleen omaksumalla pakon innovatiivisuuden asemesta. Sodanjälkeisinä vuosina venäläinen metsäteollisuus, eikä muukaan teollisuus, ole kyennyt uusiutumaan riittävästi ympäristössä tapahtuneen muutoksen myötä. Venäläisen yhteiskunnan innovatiivisuus on ollut jossakin muualla. Venäjä on yksi maailman johtavista maista aseteollisuudessa ja avaruustekniikassa.
Siirtymäkauden aikana Venäjän nykyjohto on hakenut uusia lähestymistapoja vanhasta kansallisesta perinteestä. Ortodoksikirkko on palautunut valtiolliseksi instituutioksi Venäjällä. Sitä ja kansanperinnettä kunnioitetaan uudella tavalla. Venäläisessä kansanperinteessä kehotetaan hevosmiestä käyttämään kauraa piiskan asemesta. Siitä on myös kysymys teollisten investointien saamisessa maahan. Herää kysymys onko Jeltsinin tankin päällä pitämää puhetta ihannoitu vanhojen perinteiden kustannuksella.
Venäjän metsäteollisuus voisi olla osa suomalaista ja pohjoismaista - tai jos joku haluaa sanoa eurooppalaista - metsäteollisuusklusteria globalisoituvassa maailmantaloudessa. Ruotsi-Suomen historiassa yhteydenpito Venäjään on muutakin kuin sotia. Muualla maailmassa tullit ovat mennyttä aikaa. Yksipuolisen puutullipolitiikan asemesta Venäjä voisi osallistua EU-tuella tehtävään pohjoismaisen metsäklusterin kehittämiseen Luoteis-Venäjän alueella. Se olisi turvallisempi vaihtoehto maailman metsäjättien kanssa tehtävälle Venäjän metsävarojen hyödyntämiselle.
Venäjä tarvitsee metsäteollisuuden kehittämisestä kiinnostuneen poliittisen johtajan, joka uskaltaa leikata vanhoista ajatusmalleista helmat ja avata ovet uusille tuulille kuten Pietari Suuri aikoinaan. Omaperäisten nuoruudenajan laivanrakennuskokeilut Pleshsejevo järvellä Moskovasta pohjoiseen olevan Pereslavl-Zalessky kaupungin lähellä, opintomatka Hollantiin laivanrakennusta oppimaan ja pitkäjänteisellä työllä oman teollisuuden kanssa syntyi Venäjän laivasto. Samainen avoimuus ja uusien asioiden oppiminen Venäjän metsäteollisuudessa voisi olla vaihtoehto puutulleille.
Hieman ihmetyttää kuinka metsäteollisuusasioita ja puutulliasiaa hoidetaan Suomessa. Väkisinkin haikailee niitä aikoja, jolloin Suomessa idänkauppaa hoidettiin oikealla kädellä. Ei nykyistä asioiden hoitoa voi sanoa vasenkätisyydeksikään. Siitä puuttuu ote kokonaan. Metsää ei nähdä pörssin aulassa kasvavilta koristepuilta.
Suomalaisella metsäteollisuudella on pitkät perinteet Suomessa. Maailma on muuttunut Werlan tehtaan ajoista Etelä-Suomessa ja Nätti-Jussista Lapissa. Pilkkalaulujen aika on ohi. Pahalta näyttää kun teattereita ja tehtaita suljetaan Suomessa. Kaikista Kemijärven sellun työntekijöistä ei ole poroksi turistien pulkan eteen tai kaloina nykimään sukelluksissa Kemijoessa turistien kalastellessa siinä.
Suomen metsäteollisuudesta on kehittynyt metsäklusteri. Metsäklusteri on enemmän kuin metsäteollisuus. Metsäklusteriin luetaan myös ne metalli- ja kemianteollisuuden alat, joiden tuotanto- ja palvelut liittyvät metsäteollisuustuotantoon. Myös suuri osa Suomen palveluteollisuuden kuljetuspalveluja tarjoavista yrityksistä voidaan lukea kuuluvaksi metsäklusteriin. Jos kolmen suurimman metsäteollisuusyrityksen tuotannon arvoa mitataan muiden metsäklusteriin kuuluvien yritysten tuotannon arvolla, muun sektorin osuus on suurempi. Mutta alan teollisuuspolitiikkaa tehdään kolmen suurimman yrityksen ehdoilla.
Venäjän metsäteollisuudella on intressi päästä valtion holhouksesta ja tulla moderniksi kansainväliseksi toimialaksi. Myös Kremlillä on asiassa modernisoimisintressi. Venäjän kokonaisedun mukaista on tehostaa kansallisten uusiutuvien luonnonvarojen hyödyntämistä. Maassa toimii tehtaita ja puutavaran hankinta on tasolla, jotka eivät täytä kansainvälisiä alan sertifiointivaatimuksia. Sekä Kemijärvi että Summan tehdas ovat ympäristöystävällisempiä kuin useimmat Luoteis-Venäjän alueella toimivat sellutehtaat. Kansainvälisten investoijien tullessa mukaan ympäristöystävällisyys on parantunut Venäjän metsäteollisuudessa.
Luoteis-Venäjän metsäyrityksissä valmistetaan paperia, jota tuodaan edullisempien valmistus- kustannusten takia Suomeen. Järkevällä raakapuun hakkuupolitiikalla ja kuljetuksilla puuta pitäisi riittää vientiin ilman tullejakin. Tällöin metsänkorjuun infrastruktuuri-investoinneille saataisiin parempi kokonaistuotto alueella ja alueen väestö työllisyysaste pysyisi korkealla. Kemijärven ja Summan tehtaiden toimintaa jatkettaessa Venäjällä voitaisiin sulkea pahimmat ympäristösaastuttajat.
Venäläistä sanomalehtipaperia tuodaan jopa Suomeen, koska se on halvempaa. Arkipäivän lehtiin se kelpaa, mutta ei viikonloppuisin. Sen sijaan suomalainen paperi kelpaa missä vaan ja minkä päivän lehtiin hyvänsä. Tästä on pitkässä juoksussa kysymys. Jos Venäjä haluaa ja saada itselleen modernin metsäteollisuuden sen on alettava tosiasioiden tunnustamisesta. Halvemman sanomalehtipaperilaadun tuottaminen omasta kierrätyspaperista Suomessa olisi pikaisesti selvitettävä vaihtoehto tuontipaperin korvaamiseksi.
Suomen metsäteollisuus on metsäteollisuutta viimeisen päälle. Kaakkois-Suomessa on osa Suomen metsäklusteria. Siihen kuuluu yli 300 itsenäistä yritystä erilaisten yhteistyö ja alihankintaverkostojen avulla. Suomen metsäteollisuusklusteri, johon kuuluu muitakin kuin kolme suurinta metsäalan yritystä, on maailmanlaajuisesti menestystarina, Sen kehitystä tullaan kauempaakin katsomaan. Suomen ja Neuvostoliiton välisissä vihollisuuksissa 1939 - 1944 Venäjän Federaation edeltäjä oli voittaja. Se toimi voittajan elkein ja otti sotasaaliina suurimman osan Kaakkois-Suomen puunjalostuslaitoksista kärsimiensä tappioiden korvaukseksi.
Samalla Neuvostoliitto teki karhunpalveluksen omalle teolliselle kehitykselleen omaksumalla pakon innovatiivisuuden asemesta. Sodanjälkeisinä vuosina venäläinen metsäteollisuus, eikä muukaan teollisuus, ole kyennyt uusiutumaan riittävästi ympäristössä tapahtuneen muutoksen myötä. Venäläisen yhteiskunnan innovatiivisuus on ollut jossakin muualla. Venäjä on yksi maailman johtavista maista aseteollisuudessa ja avaruustekniikassa.
Siirtymäkauden aikana Venäjän nykyjohto on hakenut uusia lähestymistapoja vanhasta kansallisesta perinteestä. Ortodoksikirkko on palautunut valtiolliseksi instituutioksi Venäjällä. Sitä ja kansanperinnettä kunnioitetaan uudella tavalla. Venäläisessä kansanperinteessä kehotetaan hevosmiestä käyttämään kauraa piiskan asemesta. Siitä on myös kysymys teollisten investointien saamisessa maahan. Herää kysymys onko Jeltsinin tankin päällä pitämää puhetta ihannoitu vanhojen perinteiden kustannuksella.
Venäjän metsäteollisuus voisi olla osa suomalaista ja pohjoismaista - tai jos joku haluaa sanoa eurooppalaista - metsäteollisuusklusteria globalisoituvassa maailmantaloudessa. Ruotsi-Suomen historiassa yhteydenpito Venäjään on muutakin kuin sotia. Muualla maailmassa tullit ovat mennyttä aikaa. Yksipuolisen puutullipolitiikan asemesta Venäjä voisi osallistua EU-tuella tehtävään pohjoismaisen metsäklusterin kehittämiseen Luoteis-Venäjän alueella. Se olisi turvallisempi vaihtoehto maailman metsäjättien kanssa tehtävälle Venäjän metsävarojen hyödyntämiselle.
Venäjä tarvitsee metsäteollisuuden kehittämisestä kiinnostuneen poliittisen johtajan, joka uskaltaa leikata vanhoista ajatusmalleista helmat ja avata ovet uusille tuulille kuten Pietari Suuri aikoinaan. Omaperäisten nuoruudenajan laivanrakennuskokeilut Pleshsejevo järvellä Moskovasta pohjoiseen olevan Pereslavl-Zalessky kaupungin lähellä, opintomatka Hollantiin laivanrakennusta oppimaan ja pitkäjänteisellä työllä oman teollisuuden kanssa syntyi Venäjän laivasto. Samainen avoimuus ja uusien asioiden oppiminen Venäjän metsäteollisuudessa voisi olla vaihtoehto puutulleille.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
