Ferghanan laakso levittäytyy nykyisten Kirgisian, Tajikistanin ja Uzbekistanin valtioiden alueelle. Tämä yli 200 kilometriä pitkä ja 100 kilometriä toiseen suuntaan oleva alue on ollut historian saatossa koko Keski-Aasian ruoka-aitta ja taloudellisen hyvinvoinnin alkulähde. Laakson eteläreunalla olevat Alain ja Turkestanin vuorijonot erottavat alueen Kiinasta ja Tajikistanista. Vuosisatojen ajan Ferghanan laaksosta on ollut suora vuoristopolkuyhteys Afganistaniin vaikeasti valvottavan Tajikistanin vuoristoalueen läpi.
Aleksanteri Suuri kulki näitä Ferghanan laakson eteläpuolella olevia vuorijonoja pitkin Pamir-vuoristoon Intian valloitusmatkallaan. Venäjän armeijassa palvellut Mannerheinm ratsasti myös Alai-vuoristossa kulkevaa vanhaa silkkitien reittiä pitkin Kiinaan yli sata vuotta sitten. Turkestanin vuorijonon reittiä käytettiin etenkin kesäkuumilla, jolloin lämpötila alhaalla Ferghanan laakson pohjalla kulkevalla pääreitillä saattoi nousta yli 50 asteeseen, kun taas vuorilla alhaisemmat päivälämpötilat ja yön viileys palkitsivat vaikeakulkuisemman tien.
Kehityksen lähtökohdista Batkenin alueella
Batkenin kaupunki eteläisessä Kirgisiassa edustaa hyvin koko Ferghanan laakson nykytilannetta. Batken on samannimisen läänin pääkaupunki. Sen taajamassa asuu parikymmentätuhatta ihmistä. Puolet väestöstä on alle kymmenvuotiaita. Se on merkki piilevästä ja koko aluetta uhkaavasta väestöongelmasta. Millä tämä kymmenen vuoden kuluttua työelämään tuleva väestönosa tulee elämään jos alueen taloudellista kehitystä ei olla saatu raiteilleen tuohon mennessä. Maatalous työllistää tällä hetkellä valtaosan väestöstä. Mutta maataloudessa tehtävän työn arvo ja työn tuottavuus ovat laskenut jopa siitä, mitä se oli Neuvostoliiton aikana.
Eteläinen Ferghanan laakson alue on haaste kehitysyhteistyölle ja teknisen avun ohjelmille. Nykyiset länsimaiset hyvinvointivaltiot ovat syntyneet pitkäaikaisen kehityksen tuloksena. Teollisuusmaissa elinkeinoelämän rakennemuutos vei yli sata vuotta. Kuluneen vuosisadan aikana suurin osa maatalouden parissa työskentelevästä väestöstä siirtyi teollisuuden palvelukseen kaupunkeihin. Mihin siirtyvät Keski-Aasian maiden maatalouden liikaväestö?
Ferghanan laakson kehitys voidaan suhteuttaa samanaikaiseen taloudelliseen kehitykseen Suomessa. Yksityistilat, osuustoimintaliike ja paikallinen teollinen yritystoiminta olivat ne talouden perustekijät, jotka estivät Suomen muuttumisen teolliseksi siirtomaaksi kuluneen vuosisadan alkupuoliskolla. Myös se, että Suomi pysyi sosialistisen leirin ulkopuolella, mahdollisti rakennemuutoksen sekä nykyiseen EU-jäsenyyteen perustuvan kehitystien kulkemisen..
Talebanin sotaretki Ferghanan laaksoon 1999
Neuvostojärjestelmän romahdettua 1990-luvun alussa Keski-Aasiaan syntyi poliittinen, hallinnollinen ja sotilaallinen tyhjiö. Ferghanan laakso ja Batkenin alue nousivat maailman uutistietoisuuteen vuonna 1999 ns. Batkenin tapahtumien johdosta. Se ei ollut ykkösuutinen Suomessa. Expansiovaiheessa olevan Afganistanin Moderneilla amerikkalaisilla aseilla varustetut Taleban-sissit soluttautuivat Batkenin eteläpuolella olevalle vuoristoalueella Tajikistanin läpi kulkevan vuoristoreitin kautta tarkoituksenaan valloittaa Batkenin kaupungin lentokenttä. Lentokenttä oli strateginen kohde, jonka avulla olisi voitu siirtää lisäjoukkojaja kalustoa Talebanin tukemalle ääri-islamilaiselle sotilasoperaatiolle, jonka tavoitteena oli perustaa Ferghanan laakson alueelle Keski-Aasian islamilainen valtio Afganistanin mallin mukaan.
Talebanin hyökkäyksen kärki kohdistui, joka myös hallinnoi suurinta osaa Ferghanan laakson alueesta. Neuvostoajan Uzbekistania suosiva investointipolitiikka loi näkyvän elintasoeron Uzbekistanin ja Ferghanan laakson muiden alueiden välille jos asioita mitataan maatalous- ja teollisuusinvestointien määrällä. Itsenäisen Uzbekistanin hallituksen politiikka on ollut hyvin ailahtelevaa, mikä on rappeuttanut Uzbekistanin ja koko Ferghanan alueen taloudellisen kehityksen.
Osana tätä NL:n sisäistä politiikkaa Uzbekistan öljyn- ja maakaasuntuottajana ja Tajikistan kivihiilentuottajana saivat itselleen alueita Batkenin alueelta eteläisessä Kirgisiassa. Nämä alueet kuuluivat hallinnollisesti Uzbekistaniin ja Tajikistaniin niiden yleisliittolaisten ministeriöiden tuotantoyksiköiden puitteissa. Kirgisian paikallishallinnoilla ei ollut osaa eikä arpaa tämän hyvinvoinnin jakamisessa. Ivy-maiden itsenäistyttyä 1990-luvun alussa nämä hallinnolliset alueet eli enklaavit jäivät elämään omaa elämäänsä.
Tämä Neuvostoliiton ja Stalinin aikojen perintönä saatu tilanne on täydellinen hallinnollinen kaaos. Sille ei tunnu kukaan mahtavan mittään. Eteläisessä Kirgisiassa Batkenin läänin alueella olevien enklaavien läpikulku on puollonkaula alueen taloudelliselle kehitykselle ja ne ovat myös korruption lähde kun ihmisiä pysäytetään mielivaltaisesti ja päästetään jatkamaan matkaa vain rahaa maksamalla. . Ulkomaalaisilta vaaditaan Uzbekistanin ja Tajikistanin viisumit, vaikka nykyisen kansainvälisen oikeuden mukaan ulkomaalainen on edelleenkin niillä kulkiessaan Kirgisian alueella, koska rajalinjoja ei ole määritetty uusien valtioiden välisillä sopimuksilla. Lahjoittajamaat antavat miljoonia dollareita avustuksina, mutta eivät huolehdi kansalaistensa oikeuksista kulkea vapaasti avustettavissa maissa.
Normalisoituuko Batken ja Ferghanan laakso koskaan?
Batkenin asukkaat ja elinkeinoelämä elävät monin tavoin muusta maailmasta eristäytyneinä. Mitään ei voi hankkia sieltä missä se olisi edullista, koska kaikki tavara joudutaan kuljettamaan enklaavien läpi, jolloin Uzbekistanin ja Tajikistanin tulli- ja rajaviraonomaiset valvovat Otto Mannisen runosäkeen ”Näkemättä haavan ei susi sutta syö” ohjeistamina. Viranomaiset oman etunsa nimissä luovat helposti erilaisia ongelmia, jotka he sitten pientä korvausta vastaan myös itse ratkaisevat. Partisaanipoluiksi kutsuttavia kiertoteitä on olemassa.
Vuoden 1999 tapahtumien jälkeen elämä Batkenissa on palannut normaaliksi, jos jokin Batkenissa on normaalia yleisesti ottaen. Kansainvälisten avustusohjelmat toimivat alueella vaihtelevalla mestyksellä, koska suuret aluetta koskevat ongelmat ongelmat ovat edelleenkin ratkaisematta. Kirgisian oma väestö Batkeni alueen ulkopuolella suhtautuu batkenilaisiin hyvin varauksellisesti. Yhdysvaltain ja Japanin lähetystöjen henkilökunta ovat ollet pitkään matkutuskiellossa alueelle. Myös EU:n ja asiantuntijat joutuivat vuoden 2005 keväällä poistumaan alueelta useiksi viikoiksi tulppaanivallankumouksen levottomuuksien yhteydessä.
Muistoina Taleban-sotaretkestä, joka päättyi Taleban-sissijoukon täydelliseen tuhoamiseen, alueelle on jäänyt miinakenttiä erityisesti em. enklaavien ympäristöön ja Uzbekistanin vastaiselle rajalle. Kirgisian puolelta miinat on virallisen tiedon mukaan poistettu, mutta EU:n rahoittaman miinakenttien kartoitustyön tuloksena tämä tieto on vahvasti kyseenalaistettu. Miinat ja räjähtämättömät ammukset alueella aiheuttavat onnettomuuksia ihmisille ja alueella laiduntavalle karjalle. Uzbekistan on ollut haluton keskustelemaan miinakenttien purkamisesta Ferghanan laakson eteläreunalla.
Afganistanin huumekauppa Tajikistanin vuoriston ja eteläisen Ferghanan laakson läpi aiheuttaa edeleenkin ongelmia. Rajalla tapahtuu ampumisvälikohtauksia vuosittain. Tajikistanin vuoriston läpi Afganista pohjoiseen kulkevaa Keski-Aasian reittiä käytetään myös huumeiden salakuljetukseen. Se tulee vuorilta alas Batkenin kohdalla. On ikävää, että nuo luonnonkauniit vuoristoalueet ovat suljettuja alueita eivätkä hyödytä ketään. Myös kirgiisien hevoskasvatusperinne voisi tarjota puitteet kansainväliselle ratsastusturismille Aleksanteri Suuren kaviouralla Turkestanin vuorijonon alueella.
Aprikoosista toimeentulonsa saava Batken elää kolmesti
Apriokoosi on Batkenin tulevaisuuden toivo ja tavaramerkki maailmalla. Vuosi alkaa kun alueen kymmenen tuhannen hehtaarin laajuiset aprikoosotarhat alkavat kukkia maalikuun-huhtikuun vaihteessa. Tuolloin Batken ja Ferghanan laakson eteläiset vuorenrinteet kylpevät sellaisessa kukkaloistossa, jolle ei löydy vertaa muualla maailmassa. Japanin kirsikkapuiden kukinta tunnetaan kaikkialla. Paljon näyttävämpi aprikoosin kukinta on jäänyt huomiotta Batkenin alueen levottomuuksien ja syrjäisen sijainnin takia. Batken tunnetaan myös Zaperavi-rypäleistä valmistetusta punaviinistään.
Aprikoosisato valmistuu kesä-heinäkuussa. Silloin kaupungin väestö perheiden pienimmät mukaan lukien muuttavat aprikoositarhoilleen. Aprikoosisato kerätään ja
kuivataan auringon valossa. Parhaimmista hedelmistä poistetaan siemenkodat ja siemnkodista kerätään manteleita muistuttavat siement. Aprikoosi on erittäin sokeripitoinen hedelmä. Myös sen korkean kaliumpitoisuuten takia sitä läytetään sydänlääkkeenä. Lasiin laitetaan illalla 4-5 kuivattua aprikoosia, joiden päälle kaadetaan kuumaa vettä ja peitetään kannella. Kun aprikoosijuomaa juodaan säännöllisesti aamuisin, muuta lääkitystä ei tarvita. Sen kertoo myös alueen alhaiset sydäntautitilastot.
Kolmas vaihe Batkenin elämässä alkaa kun aprikoosisato on loppukesästä myyty. Ansaitun rahan annetaan palaa. Tuolloin ei olla kipeitä eikä köyhiä. Viime vuosina Ramadanin sattuminen syksyyn on hillinnyt menoa. Mullahit eivät suostu vihkimään aviopareja Ramadan-paaston aikana. Perinteisesti suurin osa Ferghanan alueen avioliitoista solmitaan syksyllä. Poikalapsien islamilaiset ympärileikkaukset ja perhejuhlat tapahtuvat myös syksyllä. Viikonloppuisin alueen kaupunkien kaduilla ajetaan äänekkäästi neuvostoajan perinteen mukaisesti koristelluissa autoissa. Illalla kaupungin täyttää kovaääninen häätilaisuuksien musiikki, joka vaikenee vain paikallisesta moskeijasta kuuluvan iltarukouksen ajaksi.
Millaiset ovat Batkenin alueen tulevaisuudennäkymät?
Ulkopuolinen kysyy helposti onko näillä Ferghanan laakson ihmisillä tulevaisuutta. Naimisiin meno ja lasten teko on merkki ihmisten omasta uskosta tulevaisuuteensa. Mutta onko tulevaisuus suurperheen tuomassa sosiaaliturvassa, kuten alueen ääri-islamilaisten levittämä oppi opettaa.. Vai onko tulevaisuus sitä, mitä EU:n ja muiden länsimaiden köyhyydenpoisto-ohjelmilla pyritään rakentamaan. Kymmeniin tuhansiin nouseva Ferghanan laakson alueen siirtotyöläisarmeija Venäjällä ostaa kotiin lähettämillään rahalähetyksillä aikalisää oman kehitysvaihtoehdon aikaansaamiseksi alueella ääri-islamilaisuudenrinnalle.
Ferghanan laakso on luonnonolosuhteiltaan ideaalinen lukuisille maatalouden tuotantosuunnille maaperän mireaalipitoisuuden, auringon määrän ja veden saatavuuden takia. Kaikki on mahdollista. Batkenin alueen maaperä sisältää kaikkia muualla maailmassa teollisesti hyödynnettäviä luonnonvaroja erittäin runsaasti. Alueelta on löytynyt kultajuonteita, joiden kultamäärä on jopa 30 grammaa tonnissa. Luonnonvaroja hyödynnettiin teollisesti jo neuvostoaikana. Mutta ei enää. 1990-luvun villeinä vuosina suuri osa tuotantokoneista ja -laitteista on myyty metalliromuksi Kiinaan. Saaduilla rahoilla haluttiinn ostaa ja ostettiinkiin länsimaisia käytettyjä autoja.
Mannerheimin 100 vuotta sitten tekemän tiedonkeruumatkan takia suomalaisiin suhtaudutaan myönteisesti Kirgisiassa nimenomaan kirgiisien oman identiteetin rakentamistyössä. Suomi voisi olla voimakkaammin kehittämässä Etelä-Kirgiisiaa omien kokemustensa pohjalta pitempiaikaisella aluekehitysohjelmalla Suomen Lapin mallin mukaisesti. Yksi Mannerheimin matka Keski-Aasiaan voisi toimenpideohjelmiltaan vastata kymmentä Kekkosen hiihtoretkeä Lappiin
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kirgisia. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kirgisia. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 25. kesäkuuta 2008
tiistai 27. toukokuuta 2008
Venäjän perintö Keski-Aasiassa
Venäjän suhteet Keski-Aasiaan ovat aina ollut suuri kiinnostuksen kohde. Tämän päivän Keski-Aasian kansallisvaltioita edustavat Kazakhstan, Kirgisia, Tajikistan, Turkmenistan ja Uzbekistan. Välittömästi itsenäistymisprosessien jälkeen 1990-luvun alussa Neuvostoliitto ja Moskova olivat lähes kirosanoja Keski-Aasiassa. Nykyään IVY-maissa muistellaan myös neuvostojärjestelmän hyviä puolia. Kiinnostus uudenlaiseen yhteistyöhön on molemminpuolista.
Venäjän historialliset suhteet Keski-Aasiaan
Keski-Aasia (Turkestan) oli 800 – 1200 välisen ajan tieteen ja kulttuurin kehityksen kehto maailmassa. Alueen opinahjoissa matematiikka ja astronomia olivat erittäin korkealla tasolla. Islamilaisuus oli nuori ideologia, jolla oli kukoistuskautensa Keski-Aasiassa tuona aikana. Meillä Euroopassa oli menneillään Keski-ajan pimeä kausi.
Mongolien valloitusten yhteydessä turkinkieliset arokansat liittoutuivat mongolivalloittajien kanssa. Tsingis-kaaanin Mongoliaan luoman valtion Suuren Ordan rinnalle länteen kehittyi tähän liittosuhteessa oleva poliittis-hallinnollinen rakennelma Kultainen Orda, jonka pääkaupunki oli Volgan suistoalueelle. Kultainen Orda alkoi kerätä 1240 veroja Kiovan Venäjän alueelta. Veronkeräys jatkui vuoteen 1480 saakka. Kiova hävitettiin maan tasalle Kultaisen Ordan toimesta 1240. Aika tunnetaan Venäjän historiassa tataari-ikeen nimellä.
Kultaisen Ordan mekitys
Tsingis-kaanin luoma hallintojärjestelmä, jonka osana Kultaisen Ordan eli Kiptšakin tataarivaltio Volgan varrella on yksi pisimmän ajan kestänyt valtiorakenne maailman historiassa. Se oli Pax-Romana tyyppinen tila, joka tarjosi yksittäisille ja pienyhteisöille suojan jatkuvaa pienten ruhtinaskuntien keskinäistä sotimista vastaan. Kultaisen Ordan valtiorakennelma loppui vasta 1502.
Kultaisen Ordan aikana luotiin tärkeitä instituutiota Venäjän myöhemmän valtiollisen kehityksen kannalta mm. postiteiden verkosto, väestönlaskenta, valtion rahoitusjärjestelmä ja yleinen ja yhteinen armeija. Mongolien liikkuvuuteen perustuva sodankäyntitaito oli tuon aikakauden johtava sotilasteknologia. Haani-järjestelmä oli pääasiallisin esikuva sille absoluuttiselle johtajavaltaisuudelle, joka vakiintui Venäjällä Kultaisen Ordan ajan jälkeen.
Venäjän laajentuminen 1800-luvulla
Nykyisen Venäjän alkuvuosina ja erityisesti Romanovien suvun noustua valtaan, maa alkoi vaurastua ja saada suurvallan tunnusmerkkejä. Kiinnostus maan rajojen laajentamiseen Keski-Aasian suuntaan tapahtui jo Pietari Suuren aikana tämän tehdessä sotaretken Hivan haanikuntaan 1717. Varsinainen kiinnostus alueen saamiseksi oman vaikutusvallan piiriin tapahtui Aleksanteri II lopetettua maaorjuuden 1861 ja kun sen jälkeen maaseudulta vapautunut väestö alkoi muuttaa nykyisen Kazakhstanin alueille. Puuvilla oli toinen kiinnostuksen kohde, koska sen saatavuus Amerikasta oli tullut kyseenalaiseksi Yhdysvaltojen sisällissodan (1861 – 1865) takia.
Kiinan ja Kaspianmeren välissä oli houkutteleva sotilaspoliittinen tyhjiö. Afganistan kuului Iso-Britannian valtapiiriin samoin kuin Intia. Keski-Aasian alueen poliittinen järjestelmä perustui entisen suurvalta-Turkestanin alueella syntyneisiin pieniin haanikuntiin. Kukistettuaan Ferhganan laakson ja sen ympäristöalueita hallinneen Kokandin haanin Venäjä sai haltuunsa Tashkentin vuonna 1865. Venäjä alkoi laajentua alueella ja venäläisyyden läsnäolo alkoi pian näkyä koko Keski-Aasian alueella. Haanikunta toisensa jälkeen kukistuivat ja niistä muodostettiin Venäjän suojelualueita. Vuonna 1868 Bukhara ja 1873 Hiva liitettiin Venäjään. Nykyiset Uzbekistanin alueet liitettiin Venäjään 1876 mennessä. Kirgisian alueet (ml. nykyiset Kazakhstanin keskiset ja eteläiset arot) liitettiin Venäjään 1881. Nykyinen Turkmenistan liitettiin Venäjän valtakuntaan myös 1881. Keski-Aasian Venäjään liitetyistä alueista tuli jälleen Turkestanin nimellä tunnettu alue, jonka ensimmäisenä kenraalikuvernöörinä toimi Konstantin Petrovich von Kaufman.
Venäläinen alueen kehitys toi mukanaan ruutukaavat niihin kaupunkeihin, joita perustettiin alueella linnoituksien yhteyteen. Toinen linnoitusten ja sotilaiden mukana tullut asia oli vodkaa valmistava viinatehdas. Jo Rooman ajoista lähtien sotaväki marssii vatsallaan. Väkiviinan tislaaminen ei ollut uutta alueella. Viininviljely on ollut alueella jo aikojen alusta. Erilaisia brandy-lajikkeita oli laajalti saatavilla haanikuntien väestökeskuksissa paljon ennen ranskalaisten konjakkien syntymistä. Myös kamelin- ja hevosenmaidon käyttämisellä saatu juoma (kumissi) on yleinen etenkin alueen maaseudulla. Myös ortodoksinen uskonto tuli alueella venäläisten joukkojen mukana. Rautateiden tulo Keski-Aasiaan tapahtui samoihin aikoihin kun Suomi sai Pietari-Helsinki rautatiensä. Myös ranskalaisten kehittämä valokuvaus tuli Venäjän kautta Keski-Aasiaan jo 1870-luvulla. Valokuvaus näytteli merkittävää osaa myös Mannerheimin Keski-Aasian matkalla muutama kolmisenkymmentä vuotta myöhemmin.
Elinolot vakiintuivat ja sotilaalliset konfliktit siirtyivät edemmäksi itään ja eteläänKeski-Aasiasta. Mannerheimin tiedustelumatka Keski-Aasian ja Kiinaan 1906 -1907 palveli Venäjän intressejä heikkouden tilassa olevan Kiinan tilanteen arvioinnissa. Matkan alkuvaiheessa Mannerheim kulki Venäjän, Ajerbaidjanin kautta yli Kaspianmeren ja edelleen nykyisen Turkmenistanin ja Uzbekistanin kautta Oshin kaupunkiin, joka sijaitsee Ferghana laakson itäosassa nykyisen Kirgisian alueella. Pitkä ratsastusmatka Kiinaan alkoi nimenomaan Oshin kaupungista.
Neuvostovallan vakiintuminen alueella
Rautatieverkon tiheneminen ja lentoliikenteen alkaminen sekä sähkönsaannin varmistaminen ydinvoimaloihin ja Neuvostoliiton suurten jokien vesivoimaloihin perustuen ja sen perustalle rakennetun energiaverkon ulottuminen Keski-Aasiaa oli yksi tuon ajan suurista saavutuksista maailmassa. Sosialimi toi mukaanaan työtä. Työn tuottavuus ei ollut neuvostoajan Keski-Aasian tärkeimpiä yhteiskunnallisen keskuteluaiheita. Kansanvihollisia ja revisionistejakin etsittiin, mutta vain oman valtakunnan rajojen sisällä. Idemmäksi ei menty ohjaamaan muita ihmisiä sosialismin kehittämisen tiellä.
Kollektiivitilojen perustaminen rintamaille ja sovhoositilojen perustaminen huonommille maatalousmaille oli yksi näkyvimmistä uudistuksista, jotka neuvostojärjestelmä toi mukanaan. Neuvostoliitto oli maantieteellisesti useammlla lämpövyöhykkeella oleva maa. Siksi kolhoosien ja valtiontilojen tuotano-ohjelmat poikkesivat toisistaan suuresti. Kun Keski-Aasian vehnäsato alkoi kypsyä alueen pohjoisosissa, se oli jo korjattu etelämpämä. NL:n Euroopan puoleisissa osissa rakennetut leikkuupuimurit ja traktorit alkoivat armeijan tankkien tapaan siirtyä etelästä pohjoiseen viljankorjuuseen. Koko alue oli työn touhussa mukana TV:n, lehtien ja NKP:n puolue- ja nuorisojärjestöjen tuella. Ihmiset tunsivat puhaltavansa yhteen hiileen. Oltiin todella yhtä...
Keski-Aasia kansat tunnetaan kansallisten perinteiden vaalimisesta. Neuvosoliiton aikana tämä toiminta ei kuulunut ensisijaisesti tuettavien toimintojen piiriin. Tosin sitä tarjottiin silloin, kun sille oli kysyntää kansainvälisen turismin yhteydessä. Turismi tuotti valuuttatuloja valtion kassaan. Neuvostoliiton ajan Samarkand ja Bukhara ovat tuttuja kohteita myös monille suomalaisille matkailijoille. Sen sijaan NL-aikana aikana venäläinen kirjallisuus ja korkeakulttuuri kuten baletti ja ooppera nostettiin johtavaan asemaan maiden kulttuurin tarjonnassa oman kansallisen kulttuurin kustannuksella. Myös venäläinen kirjallisuus oli kirjallisuuden opetuksessa erityisasemassa. Mutta vuorovaikutus oli myös molemminpuolista. Moskova ja Venäjä saivat etuoikeuden nauttia Keski-Aasian maiden monipuolisesta kulttuuritarjonnasta myös maan Euroopan puoleisissa osissa.
Taloudelliset suhteet Venäjään NL-aikana
Neuvostoliiton aikana Keski-Aasian tasavaltojen budjetit olivat vuosittain karkeasti miljardin dollarin tasolla. Ne rahoitettiin NL:n valtionbudjetista. Mutta näistä tasavalloista muualle Neuvostoliittoon viedyt raaka-aineet ja energia olivat arvoltaan moninkertaiset kansainvälisillä markkinahinnoilla laskettuna. Venäjän Federaation ja Keski-Aasian maiden välillä oli valtava taloudellinen epäsuhta. Turkmenistan oli alueen suurin energiantuottaja. Muut Neuvostoliiton osat velkaantuivat Turkmenistanille kaasutoimituksista tähtitieteellisen summan. Neuvostoliiton hajottua velka-asian hoitamisessa omaksuttiin nollavaihtoehto, jossa kumpikin osapuoli (Venäjä NL:n veloista vastaavana valtiona) ja Turkmenistan sitoutuivat olemaan enää häiritsemättä toinen toistaan tässä asiassa.
Viimeisten toimivien tilastojen mukaan vuonna 1989 vain 10,6 % entisen Neuvostoliiton teollisuusinvestoinneista oli Keski-Aasian tasavaltojen alueella. Keski-Aasian tehtävänä oli tuottaa edullista energiaa (maakaasua) ja raaka-aineita Venäjällä ja Euroopan puoleisilla alueilla olevalle teolliselle Neuvostoliitolle. Lähes 90 % puuvillasta ja yli 60 prosenttia villaraaka-aineesta meni edelle kuvatulle teolliselle NL:lle sellaisilla sisäisillä hinnoilla, jotka eivät tukeneet Keski-Aasian omaa alueellisen pääomanmuodostusta. Samoin oli kaivannaisteollisuuden ja niiden jatkojalosteiden laita. Tosin samanaikaisesti, erilaisten sosiaalirahastojen kautta tapahtuneet vuosittaiset tulonsiirrot ja avustukset keskushallinnolta tasavalloille näyttelivät erittäin suurta osaa näiden maiden kansantalouksissa. Niitä ei enää ollut kun uudet valtiot lähtivät itsenäisinä ponnistelemaan valtioina valtioiden joukossa, mikä aiheutti kaaoksen siirtymäajan alkuvaiheessa erityisesti sosiaalipolitiikassa.
Tiede, yliopistot ja korkeakoulut Keski-Aasiassa
Kun on kulunut runsaat viisitoista vuotta Neuvostoliiton hajoamisesta, Keski-Aasian maat katsovat jälleen Venäjän suuntaan. Siirtymävaiheen aikana suuri osa koulutetusta väestöstä on siirtynyt Keski-Aasian maista Venäjälle parempien palkkojen toivossa. Muuttoliikkeessä on mukana sekä venäläiset paluumuuttajat että muiden etnisten ryhmien edustajia. Keski-Aasian maat ovat suurin siirtotyövoiman lähde Venäjällä. Venäjän kielellä on tässä suuri merkitys.
Mutta myös tiede- ja korkeakouluopetuksessa Venäjän malli eli neuvostojärjestelmän korkeakoululaitoksen tilalle kehitetty järjestelmä, joka on yhteensopiva kansainvälisellä tasolla muiden maiden kanssa, on suuren kiinnostuksen kohteena Keski-Aasiassa. Jälleen myös venäjän kielen osaamisella on merkityksensä asiassa. Myös Baltian maat kilpailevat omilla ratkaisuillaan Keski-Aasin maiden tiede- ja korkeakoululaitoksen sekä muun koululaitoksen uudistamisessa kuin myös muiden talouden sektoreiden modernisoinnissa Keski-Aasiassa.
Venäläisellä vaihtoehdolla on kuitenkin vastustajansa näissä maissa. Neuvostoajan sosialistisen tieteen saavutusten muistomerkkeinä on Aral-järven ympäristökatastrofi. Neuvostotiede siirteli vesimassoja ottamatta huomioon niiden ympäristövaikutuksia. Tosin myöskään länsimailla ei tuohon aikaan ollut selkeää käsitystä vastaavanlaisista hankkeista. Näissä maissa ei ollut varaa tehdä samanlaisia hankkeita yksityisen maanomistuksen takia. Myöskään Tseljabinskin ydinkokeiden haittavaikutukset alueen kantaväestölle tai Baikonourin avaruusrakettien laukaisuaseman haittojen huono hoitaminen eivät ole tukemassa Venäjän uutta tulemista alueella.
Hallintojärjestelmä ja institutionaalinen perintö
Mutta yksi asia on edelleenkin yhteistä Moskovalle ja näille entisille suojelualueille Keski-Aasiassa. Valtiojärjestelmät muistuttavat erittäin suuresti toinen toistaan. Valtiot ovat presidenttivaltaisia. Siihen on olemassa vahvat poliittiset perinteet sekä Venäjällä että Keski-Aasiassa. Moskovan suurruhtinaat eivät eronneet vallankäytössään Keski-Aasian haanien vallankäytöstä. Novgorodin Rurikin perintö jäi vähemmälle huomiolle. Myöskään Keski-Aasian presidentit eivät eroa Kremlin presidenttivaltaisesta järjestelmästä hallitessaan maitaan alueen uusissa tasavalloissa.
Molempien tahojen presidenttivaltaisuuden ulkoisia merkkejä ovat TV:n ja tiedotusvälineiden tapa käsitellä asioita. Molemmissa järjestelmissä päivän uutislähetys on juhlallinen tapahtuma. Siinä käytetään hyväksi visuaalisen viestinnän avulla jo lapsena kouluissa opittua asioiden oikeata laitaa. Siinä ei myöskään unohdeta, kenellä on valta maassa. Jos jokailtainen lojaliteettipalvelus sattuukin yön aikana unohtumaan, se varmasti työ- tai koulumatkalla korjaantuu, kun tavallinen ihminen joutuu odottaman maan johtajan tai muiden tärkeiden johtohenkilöiden ajaessa etuoikeutettuina kaduilla. Tuolloin muu liikenne pysähtyy ja kansa joutuu odottamaan johtajiensa etuoikeutettua kulkemista. Vaikka moni asia on suuresti muuttunut Venäjällä ja Keski-Aasiassa, Romanoveilla on edelleenkin keskikaistansa näiden
valtakuntien teillä ja kaduilla.
Venäjän historialliset suhteet Keski-Aasiaan
Keski-Aasia (Turkestan) oli 800 – 1200 välisen ajan tieteen ja kulttuurin kehityksen kehto maailmassa. Alueen opinahjoissa matematiikka ja astronomia olivat erittäin korkealla tasolla. Islamilaisuus oli nuori ideologia, jolla oli kukoistuskautensa Keski-Aasiassa tuona aikana. Meillä Euroopassa oli menneillään Keski-ajan pimeä kausi.
Mongolien valloitusten yhteydessä turkinkieliset arokansat liittoutuivat mongolivalloittajien kanssa. Tsingis-kaaanin Mongoliaan luoman valtion Suuren Ordan rinnalle länteen kehittyi tähän liittosuhteessa oleva poliittis-hallinnollinen rakennelma Kultainen Orda, jonka pääkaupunki oli Volgan suistoalueelle. Kultainen Orda alkoi kerätä 1240 veroja Kiovan Venäjän alueelta. Veronkeräys jatkui vuoteen 1480 saakka. Kiova hävitettiin maan tasalle Kultaisen Ordan toimesta 1240. Aika tunnetaan Venäjän historiassa tataari-ikeen nimellä.
Kultaisen Ordan mekitys
Tsingis-kaanin luoma hallintojärjestelmä, jonka osana Kultaisen Ordan eli Kiptšakin tataarivaltio Volgan varrella on yksi pisimmän ajan kestänyt valtiorakenne maailman historiassa. Se oli Pax-Romana tyyppinen tila, joka tarjosi yksittäisille ja pienyhteisöille suojan jatkuvaa pienten ruhtinaskuntien keskinäistä sotimista vastaan. Kultaisen Ordan valtiorakennelma loppui vasta 1502.
Kultaisen Ordan aikana luotiin tärkeitä instituutiota Venäjän myöhemmän valtiollisen kehityksen kannalta mm. postiteiden verkosto, väestönlaskenta, valtion rahoitusjärjestelmä ja yleinen ja yhteinen armeija. Mongolien liikkuvuuteen perustuva sodankäyntitaito oli tuon aikakauden johtava sotilasteknologia. Haani-järjestelmä oli pääasiallisin esikuva sille absoluuttiselle johtajavaltaisuudelle, joka vakiintui Venäjällä Kultaisen Ordan ajan jälkeen.
Venäjän laajentuminen 1800-luvulla
Nykyisen Venäjän alkuvuosina ja erityisesti Romanovien suvun noustua valtaan, maa alkoi vaurastua ja saada suurvallan tunnusmerkkejä. Kiinnostus maan rajojen laajentamiseen Keski-Aasian suuntaan tapahtui jo Pietari Suuren aikana tämän tehdessä sotaretken Hivan haanikuntaan 1717. Varsinainen kiinnostus alueen saamiseksi oman vaikutusvallan piiriin tapahtui Aleksanteri II lopetettua maaorjuuden 1861 ja kun sen jälkeen maaseudulta vapautunut väestö alkoi muuttaa nykyisen Kazakhstanin alueille. Puuvilla oli toinen kiinnostuksen kohde, koska sen saatavuus Amerikasta oli tullut kyseenalaiseksi Yhdysvaltojen sisällissodan (1861 – 1865) takia.
Kiinan ja Kaspianmeren välissä oli houkutteleva sotilaspoliittinen tyhjiö. Afganistan kuului Iso-Britannian valtapiiriin samoin kuin Intia. Keski-Aasian alueen poliittinen järjestelmä perustui entisen suurvalta-Turkestanin alueella syntyneisiin pieniin haanikuntiin. Kukistettuaan Ferhganan laakson ja sen ympäristöalueita hallinneen Kokandin haanin Venäjä sai haltuunsa Tashkentin vuonna 1865. Venäjä alkoi laajentua alueella ja venäläisyyden läsnäolo alkoi pian näkyä koko Keski-Aasian alueella. Haanikunta toisensa jälkeen kukistuivat ja niistä muodostettiin Venäjän suojelualueita. Vuonna 1868 Bukhara ja 1873 Hiva liitettiin Venäjään. Nykyiset Uzbekistanin alueet liitettiin Venäjään 1876 mennessä. Kirgisian alueet (ml. nykyiset Kazakhstanin keskiset ja eteläiset arot) liitettiin Venäjään 1881. Nykyinen Turkmenistan liitettiin Venäjän valtakuntaan myös 1881. Keski-Aasian Venäjään liitetyistä alueista tuli jälleen Turkestanin nimellä tunnettu alue, jonka ensimmäisenä kenraalikuvernöörinä toimi Konstantin Petrovich von Kaufman.
Venäläinen alueen kehitys toi mukanaan ruutukaavat niihin kaupunkeihin, joita perustettiin alueella linnoituksien yhteyteen. Toinen linnoitusten ja sotilaiden mukana tullut asia oli vodkaa valmistava viinatehdas. Jo Rooman ajoista lähtien sotaväki marssii vatsallaan. Väkiviinan tislaaminen ei ollut uutta alueella. Viininviljely on ollut alueella jo aikojen alusta. Erilaisia brandy-lajikkeita oli laajalti saatavilla haanikuntien väestökeskuksissa paljon ennen ranskalaisten konjakkien syntymistä. Myös kamelin- ja hevosenmaidon käyttämisellä saatu juoma (kumissi) on yleinen etenkin alueen maaseudulla. Myös ortodoksinen uskonto tuli alueella venäläisten joukkojen mukana. Rautateiden tulo Keski-Aasiaan tapahtui samoihin aikoihin kun Suomi sai Pietari-Helsinki rautatiensä. Myös ranskalaisten kehittämä valokuvaus tuli Venäjän kautta Keski-Aasiaan jo 1870-luvulla. Valokuvaus näytteli merkittävää osaa myös Mannerheimin Keski-Aasian matkalla muutama kolmisenkymmentä vuotta myöhemmin.
Elinolot vakiintuivat ja sotilaalliset konfliktit siirtyivät edemmäksi itään ja eteläänKeski-Aasiasta. Mannerheimin tiedustelumatka Keski-Aasian ja Kiinaan 1906 -1907 palveli Venäjän intressejä heikkouden tilassa olevan Kiinan tilanteen arvioinnissa. Matkan alkuvaiheessa Mannerheim kulki Venäjän, Ajerbaidjanin kautta yli Kaspianmeren ja edelleen nykyisen Turkmenistanin ja Uzbekistanin kautta Oshin kaupunkiin, joka sijaitsee Ferghana laakson itäosassa nykyisen Kirgisian alueella. Pitkä ratsastusmatka Kiinaan alkoi nimenomaan Oshin kaupungista.
Neuvostovallan vakiintuminen alueella
Rautatieverkon tiheneminen ja lentoliikenteen alkaminen sekä sähkönsaannin varmistaminen ydinvoimaloihin ja Neuvostoliiton suurten jokien vesivoimaloihin perustuen ja sen perustalle rakennetun energiaverkon ulottuminen Keski-Aasiaa oli yksi tuon ajan suurista saavutuksista maailmassa. Sosialimi toi mukaanaan työtä. Työn tuottavuus ei ollut neuvostoajan Keski-Aasian tärkeimpiä yhteiskunnallisen keskuteluaiheita. Kansanvihollisia ja revisionistejakin etsittiin, mutta vain oman valtakunnan rajojen sisällä. Idemmäksi ei menty ohjaamaan muita ihmisiä sosialismin kehittämisen tiellä.
Kollektiivitilojen perustaminen rintamaille ja sovhoositilojen perustaminen huonommille maatalousmaille oli yksi näkyvimmistä uudistuksista, jotka neuvostojärjestelmä toi mukanaan. Neuvostoliitto oli maantieteellisesti useammlla lämpövyöhykkeella oleva maa. Siksi kolhoosien ja valtiontilojen tuotano-ohjelmat poikkesivat toisistaan suuresti. Kun Keski-Aasian vehnäsato alkoi kypsyä alueen pohjoisosissa, se oli jo korjattu etelämpämä. NL:n Euroopan puoleisissa osissa rakennetut leikkuupuimurit ja traktorit alkoivat armeijan tankkien tapaan siirtyä etelästä pohjoiseen viljankorjuuseen. Koko alue oli työn touhussa mukana TV:n, lehtien ja NKP:n puolue- ja nuorisojärjestöjen tuella. Ihmiset tunsivat puhaltavansa yhteen hiileen. Oltiin todella yhtä...
Keski-Aasia kansat tunnetaan kansallisten perinteiden vaalimisesta. Neuvosoliiton aikana tämä toiminta ei kuulunut ensisijaisesti tuettavien toimintojen piiriin. Tosin sitä tarjottiin silloin, kun sille oli kysyntää kansainvälisen turismin yhteydessä. Turismi tuotti valuuttatuloja valtion kassaan. Neuvostoliiton ajan Samarkand ja Bukhara ovat tuttuja kohteita myös monille suomalaisille matkailijoille. Sen sijaan NL-aikana aikana venäläinen kirjallisuus ja korkeakulttuuri kuten baletti ja ooppera nostettiin johtavaan asemaan maiden kulttuurin tarjonnassa oman kansallisen kulttuurin kustannuksella. Myös venäläinen kirjallisuus oli kirjallisuuden opetuksessa erityisasemassa. Mutta vuorovaikutus oli myös molemminpuolista. Moskova ja Venäjä saivat etuoikeuden nauttia Keski-Aasian maiden monipuolisesta kulttuuritarjonnasta myös maan Euroopan puoleisissa osissa.
Taloudelliset suhteet Venäjään NL-aikana
Neuvostoliiton aikana Keski-Aasian tasavaltojen budjetit olivat vuosittain karkeasti miljardin dollarin tasolla. Ne rahoitettiin NL:n valtionbudjetista. Mutta näistä tasavalloista muualle Neuvostoliittoon viedyt raaka-aineet ja energia olivat arvoltaan moninkertaiset kansainvälisillä markkinahinnoilla laskettuna. Venäjän Federaation ja Keski-Aasian maiden välillä oli valtava taloudellinen epäsuhta. Turkmenistan oli alueen suurin energiantuottaja. Muut Neuvostoliiton osat velkaantuivat Turkmenistanille kaasutoimituksista tähtitieteellisen summan. Neuvostoliiton hajottua velka-asian hoitamisessa omaksuttiin nollavaihtoehto, jossa kumpikin osapuoli (Venäjä NL:n veloista vastaavana valtiona) ja Turkmenistan sitoutuivat olemaan enää häiritsemättä toinen toistaan tässä asiassa.
Viimeisten toimivien tilastojen mukaan vuonna 1989 vain 10,6 % entisen Neuvostoliiton teollisuusinvestoinneista oli Keski-Aasian tasavaltojen alueella. Keski-Aasian tehtävänä oli tuottaa edullista energiaa (maakaasua) ja raaka-aineita Venäjällä ja Euroopan puoleisilla alueilla olevalle teolliselle Neuvostoliitolle. Lähes 90 % puuvillasta ja yli 60 prosenttia villaraaka-aineesta meni edelle kuvatulle teolliselle NL:lle sellaisilla sisäisillä hinnoilla, jotka eivät tukeneet Keski-Aasian omaa alueellisen pääomanmuodostusta. Samoin oli kaivannaisteollisuuden ja niiden jatkojalosteiden laita. Tosin samanaikaisesti, erilaisten sosiaalirahastojen kautta tapahtuneet vuosittaiset tulonsiirrot ja avustukset keskushallinnolta tasavalloille näyttelivät erittäin suurta osaa näiden maiden kansantalouksissa. Niitä ei enää ollut kun uudet valtiot lähtivät itsenäisinä ponnistelemaan valtioina valtioiden joukossa, mikä aiheutti kaaoksen siirtymäajan alkuvaiheessa erityisesti sosiaalipolitiikassa.
Tiede, yliopistot ja korkeakoulut Keski-Aasiassa
Kun on kulunut runsaat viisitoista vuotta Neuvostoliiton hajoamisesta, Keski-Aasian maat katsovat jälleen Venäjän suuntaan. Siirtymävaiheen aikana suuri osa koulutetusta väestöstä on siirtynyt Keski-Aasian maista Venäjälle parempien palkkojen toivossa. Muuttoliikkeessä on mukana sekä venäläiset paluumuuttajat että muiden etnisten ryhmien edustajia. Keski-Aasian maat ovat suurin siirtotyövoiman lähde Venäjällä. Venäjän kielellä on tässä suuri merkitys.
Mutta myös tiede- ja korkeakouluopetuksessa Venäjän malli eli neuvostojärjestelmän korkeakoululaitoksen tilalle kehitetty järjestelmä, joka on yhteensopiva kansainvälisellä tasolla muiden maiden kanssa, on suuren kiinnostuksen kohteena Keski-Aasiassa. Jälleen myös venäjän kielen osaamisella on merkityksensä asiassa. Myös Baltian maat kilpailevat omilla ratkaisuillaan Keski-Aasin maiden tiede- ja korkeakoululaitoksen sekä muun koululaitoksen uudistamisessa kuin myös muiden talouden sektoreiden modernisoinnissa Keski-Aasiassa.
Venäläisellä vaihtoehdolla on kuitenkin vastustajansa näissä maissa. Neuvostoajan sosialistisen tieteen saavutusten muistomerkkeinä on Aral-järven ympäristökatastrofi. Neuvostotiede siirteli vesimassoja ottamatta huomioon niiden ympäristövaikutuksia. Tosin myöskään länsimailla ei tuohon aikaan ollut selkeää käsitystä vastaavanlaisista hankkeista. Näissä maissa ei ollut varaa tehdä samanlaisia hankkeita yksityisen maanomistuksen takia. Myöskään Tseljabinskin ydinkokeiden haittavaikutukset alueen kantaväestölle tai Baikonourin avaruusrakettien laukaisuaseman haittojen huono hoitaminen eivät ole tukemassa Venäjän uutta tulemista alueella.
Hallintojärjestelmä ja institutionaalinen perintö
Mutta yksi asia on edelleenkin yhteistä Moskovalle ja näille entisille suojelualueille Keski-Aasiassa. Valtiojärjestelmät muistuttavat erittäin suuresti toinen toistaan. Valtiot ovat presidenttivaltaisia. Siihen on olemassa vahvat poliittiset perinteet sekä Venäjällä että Keski-Aasiassa. Moskovan suurruhtinaat eivät eronneet vallankäytössään Keski-Aasian haanien vallankäytöstä. Novgorodin Rurikin perintö jäi vähemmälle huomiolle. Myöskään Keski-Aasian presidentit eivät eroa Kremlin presidenttivaltaisesta järjestelmästä hallitessaan maitaan alueen uusissa tasavalloissa.
Molempien tahojen presidenttivaltaisuuden ulkoisia merkkejä ovat TV:n ja tiedotusvälineiden tapa käsitellä asioita. Molemmissa järjestelmissä päivän uutislähetys on juhlallinen tapahtuma. Siinä käytetään hyväksi visuaalisen viestinnän avulla jo lapsena kouluissa opittua asioiden oikeata laitaa. Siinä ei myöskään unohdeta, kenellä on valta maassa. Jos jokailtainen lojaliteettipalvelus sattuukin yön aikana unohtumaan, se varmasti työ- tai koulumatkalla korjaantuu, kun tavallinen ihminen joutuu odottaman maan johtajan tai muiden tärkeiden johtohenkilöiden ajaessa etuoikeutettuina kaduilla. Tuolloin muu liikenne pysähtyy ja kansa joutuu odottamaan johtajiensa etuoikeutettua kulkemista. Vaikka moni asia on suuresti muuttunut Venäjällä ja Keski-Aasiassa, Romanoveilla on edelleenkin keskikaistansa näiden
valtakuntien teillä ja kaduilla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
