Kurjet lentävät

Georgian kriisin taustaa

Vuonna 1957 georgialaissyntyinen Mikheil Kalatozishvili ohjasi Neuvostoliiton elokuvahistorian ehkä ihmiskasvoisimman elokuvan ihmiskohtaloista sodan jaloissa. Elokuva on poikkeuksellinen tulkinta yksilöistä ihmiselämän ehdoilla. Nostamalla ihmisten väliset suhteet sodan sankaruuden ja uhrausten edelle, hienot näyttelijäsuoritukset ja loistava kuvaus ovat iskostuneet ihmisten mieliin NL-elokuvan rubljovimaisena ikonina.

Aina kun elokuva loppui sen pitkää kestäneen suosion aikana, ihmiset poistuivat kaduille sosialistiseen arkitodellisuuteen, jonka kaikki NL:n 15 kansakuntaa 1991 halusivat jättää taakseen. IVY-maissa aukeni uudistusten ikkuna aikaan, josta ihmiset olivat pitkään haaveilleet. Muu maailma todisti IVY-maiden ihmisten ilot, surut ja häpeäntunteet kun entisen NL:n kansalaiset pääsivät matkustamaan ja vaihtamaan ajatuksia ulkomaalaisten kanssa. Venäläiset olivat tämän joukon suurin ryhmä.

Voiko olla kahdenlaista totuutta?

Viime viikolla ikkuna sulkeutui kun Venäjä tunkeutui Georgiaan. Kotimaassa sitä edelsi vuosia kestänyt tiedotusvälineiden ohjaaminen hallituksen ruotuun. Uutisointi Georgiaan tunkeutumisessa muistuttaa NL-ajan uutisointia. Molemmat osapuolet mustamaalaavat toisiaan. Mutta Georgia auttaa kriisialueella olevia kansainvälisiä tiedotusvälineitä tuottamaan tietoa objektiivisen tilannekuvan aikaansaamiseksi. Kun länsimaiden lehdistö julkistaa asioita, uutisten esiintuomat asiat pitää olla todennettavissa. Venäjällä taas todeksi riittää haastateltavan ihmisen kertomus tai uutisankkurin heitto uutisen uskottavuuden aikaansaamiseksi.

Venäjän presidentin tulkinnan mukaan valtioiden alueellinen koskemattomuus on yksi olemassa oleva kansainvälinen periaate, mutta Georgian tapauksessa sitä ei voida soveltaa. Kriisin alkuvaiheessa TV-uutislähetyksissä presidentti Medvedev perusteli asioita sillä, että perustuslain mukaan Venäjällä on velvollisuus suojella kansalaisiaan riippumatta siitä missä he ovat.

Kriisissä tarvitaan kaksi osapuolta

Maailman kriisinhallinnan historia korostaa, että kiistassa tarvitaan aina kaksi osapuolta. Georgian miehityksessä David-Goljat asetelma on varsin selvä. Universaalit ja elämän jatkumista edistävät kertomukset elävät ikuisesti - tarveharkintaiset ja rajoitetulle joukolle kohdistetut kertomukset elävät vain tilatun ajan verran. Maatietoa ei voida muuttaa. Sen sijaan voimme muuttaa omia käsityksiämme todellisuudesta. Davidin näkemysten analysoinnilla ei ole suurta merkitystä kriisin lopputuloksen kannalta. Objektiivisuuden nimissä sekin pitää tehdä. Mutta tässä vaiheessa huomio tulee keskittää Goljattiin sekä syiden että seuraamusten analysoinnissa.

Valtioinstituution kehitys Venäjällä

Nykyisen Venäjän arkkitehti Moskovan suuriruhtinas Iivana III (1462-1505), tunnetaan myös Iivana Suurena, vapautti maan 200 vuotta kestäneestä tataarien ikeestä 1480, rakensi Moskovan Kremlin ja loi perustan Venäjän keskusvaltaiselle hallinnolliselle järjestelmälle. Iivana Suuren pojanpoika Iivana IV (1533-1584) kruunattiin tsaariksi 1547. Hän ryhtyi käyttämään Rooman ja Bysantin perinnettä korostaakseen tsaarin (Caesarin) arvonimeä. Hän sanoi olevansa suoraan Jumalalle vastuussa. Hän oli myös Bysantin mallin mukaan oikeutettu ja velvoitettu herruuteen sekä imperialismiin taistelussa islamilaisuutta vastaan.

Itsevaltiuden omaksunut Iivana IV perusti 1565 itselleen Opritšhinan, valtiollisen tiedustelu- ja turvallisuuspalveluorganisaation, joka käytti asioiden hoitamisessa avointa väkivaltaa. Sen seurauksena Iivana IV sai lisänimen Julma. Optritšnikit teloittivat ja takavarikoivat ihmisten omaisuutta mielivaltaisesti. Valtion harjoittama terrori vallitsi kaikkialla. Säädettiin myös ensimmäiset rajoitukset talonpoikien muuttovapaudelle. Novgorod liitettiin Moskovan alaisuuteen 1570 verilöylyssä, jossa kuoli yli 1500 alueen johtoon kuuluvaa henkilöä. Opritšhina lakkautettiin vuonna 1572.

Moskovan Iivanoiden jälkeen Venäjällä on ollut hallitsijoita, jotka ovat ihailleet ja rakentaneet samanlaisia voimankäyttöön perustuvia hallintojärjestelmiä. Pietari Suuri ja Neuvoliiton ajan Stalin ovat olleet näillä linjoilla. Nykyinen pääministeri Vladimir Putinin presidenttikaudellaan luoma presidenttivaltainen hallintojärjestelmä muistuttaa Iivana Suuren ajoista lähtien voimassa ollutta vahvan Venäjän periaatteista.

”Nashsi”-filosofia Venäjällä

Koko Venäjän Federaation ja sitä edeltävien hallinnollisten vaiheiden olemassaolon aikana sisäinen yhtenäisyys on ollut latentti ongelma. Venäläisessä ajattelussa ihmisten suhde valtioon perustuu binääriteorian mukaiseen ajatteluun, jossa ilmiöllä voi olla kaksi arvoa joko 1 tai 0. Venäläisessä yhteiskunnassa elää vahvana ”nashsi”(meikäläiset) –käsite, jolla on kaksi arvoa: joko olet kanssamme tai meitä vastaan. Harmaasävyjä ei tunneta. Se on kukkula, jonka valloittamisesta venäläiset sotapäälliköt eivät koskaan ole olleet kiinnostuneita.

Valtion yhtenäisyyttä korostava ajattelutapa on 1500-luvulta lähtien ollut johtava filosofia maassa. Toinen ulottuvuus on NL-ajan tuoma marxilais-leniniläinen oppi valtiosta ja sen tehtävistä. Hegeliläinen valtioidealismi ei ole saanut koskaan jalansijaa Venäjällä. Konsensusajattelua ei yksinkertaisesti tunneta Venäjällä. Muualla maailmassa se on ollut valtiollisten järjestelmien lähtökohta jo 1800-luvun alusta lähtien.

Nykyiseen Venäjän Federaatioon kuuluvat alueet on liitetty valloitussotien ja voimankäytön avulla. Alueiden suhde valtioon on alisteinen. Ihmisillä ei ole spontaania lojaliteettia valtiota kohtaan. Lojaliteetin puute on moraalifilosofinen ongelma ja aiheuttaa huonovointisuutta vaikka maassa on maailman suurimmat luonnonrikkaudet ja edellytykset materiaaliseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin. Georgian presidentin kansainvälisessä mediassa käyttämä kieli ja viittaukset menneisiin aukaisee haavoja hyvinkin syvältä Venäjän johtajien keskuudessa.

Yhteiselo ulkopuolisten kanssa

Miksi venäläisten käsitykset erovat muiden käsityksistä? Myös Suomessa on pohdittu tätä kysymystä Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnassa. On kehitelty skenaarioita siitä mihin suuntaan Venäjä tulee kehittymään ja miten Suomessa olisi valmistaduttava toimimaan eri vaihtoehdoissa. Paasikiven päiväkirjoja luetaan uudestaan.

Venäjä on antanut ymmärtää, että he eivät välitä muiden mielipiteistä. He tekevät sen mitä haluavat saavuttaakseen omat tavoitteensa Georgiassa. Venäjä ei ole toiminut pikaistuksissaan. Sotilastarkkailijat ja presidentti Saakashvilin ovat kiinnittäneet huomiota siihen, että sotilaallinen valmius asioihin puuttumiseen Georgiassa on ollut harkittu ja pidemmällä aikavälillä valmisteltu asia. Jättikö Venäjä naapurimaan informoimatta ETYJin sopimuksen vastaisesti?

Tällä välinpitämättömyydellä ulkopuolisten esittämiin näkökohtiin on omat kansainväliset seuraamuksensa. Kun vielä samanaikaisesti Venäjän puolustusvoimien johto esittää näkemyksen Yhdysvaltain ohjuskilven rakentamisen uutisoinnin yhteydessä, että Venäjä voi pyyhkäistä koko Puolan pois maailmankartalta, koska se on osa Yhdysvaltojen ydinasejärjestelmää.

Sisäpoliittisia syitä ja seuraamuksia

Yksi perustelu Georgian miehitykseen on ollut Venäjän rikollisainesten eliminointi. Kaikki Venäjällä työskennelleet tietävät, että Venäjän suurin osa rikollisista tulee Kaukasiasta. Georgian moukarointi aiheutti sen, että siellä Irakin sodan mukaisesti alkoi systemaattinen omaisuuden varastaminen. Erona on se, että Venäjä armeijan joukot ovat osallistuneet ryöstelyyn ja vieneet Georgian aseita ja kalustoa sotasaaliina Venäjälle.

Operaatio Georgiassa on Venäjän tiedotusvälineiden mukaan onnistunut toimenpide. Tiedotusvälineet pitävät huolta, että hyökkäykseen ryhtynyt Georgia saa näyttävästi ansaitsemansa rangaistuksen. Internet on ensi kertaa käytettävissä tilannekuvan saamiseksi asioista myös toisen osapuolen näkökulmasta. Kuinka paljon sitä häiritään ja kuinka paljon sitä käytetään tiedon saamiseksi, on jäänyt epäselväksi. Mikä on eri lähteistä saadun tiedon vaikutus yhteiskuntaan pitkällä tähtäimellä?

Käytiin mediapeliä millä lailla tahansa Venäjän sisällä, sotilaallisen voiman näyttö ja käyttö eivät tuo sitä toivottua kansantulon lisäystä, jolla yhä useampi venäläinen pääsee matkustamaan ja lomailemaan ulkomailla, jolla saadaan uusia asuntoja ja parempaa koulutusta sekä rakennetaan syrjäseutujen infrastruktuuria, joka on jäänyt jälkeen maan suurkaupunkien infrastruktuurien kehitykseen verrattuna.

Ulkopoliittiset vaikuttimet miehitykseen

Koko miehitysdraaman selittää ensisijaisesti ulkopoliittiset tarpeet. Venäjän johto on turhautunut, koska naapurimaat ja Yhdysvallat eivät ota sitä huomioon päätöksenteossaan. Venäjä on edelleenkin sotilaallinen suurvalta, vaikka sitä ei haluta tunnustaa maan vajottua vuosiksi taloudelliseen ja poliittiseen surkimukseen. Baltian tasavallat ovat NATOn jäseniä. Georgia ja Ukraina haluavat liittyä Naton jäseniksi, mutta Venäjä ei sitä halua. Miksi nämä entiset veljesmaat eivät tottele enää Venäjää?

Myöskään talousasioissa ei ole tapahtunut positiivista kehitystä. Neuvottelujen pitkittyminen ja monimutkaistuminen maailman kauppajärjestön WTO:n jäsenyysasiassa ei tunnu hyvältä. Entiset Baltiassa olevat neuvostotasavallat ja Puola ovat asettuneet vastahankaan Euroopan maakaasuputken vetämiseksi Itämeren pohjalla Venäjältä Saksaan. Iso-Britannian BP öljy-yhtiön kiista yhteisyrityksen johtamisesta on vaikuttanut hyvin kielteisesti maan ulkoiseen kuvaan.

Iso-Britannian ja joidenkin muiden kriittisesti Venäjään suhtautuvien maiden lehdistössä Venäjän johto on kuvattu rikolliskoplaksi, joka murhaa vastustajiaan ja lehtimiehiä Venäjällä.
Venäjä ei ole sivistysvaltio jne. Kenellä hyvänsä johtajalla olisi moisessa kestämistä, Venäjällä se on vielä pahempaa, kun maan politiikasta puuttuu avoimen kritiikin perinne.

Ulkopoliittiset seuraamukset

Venäjän johto on näyttänyt kykynsä ”täältä pesee” politiikkaan Georgiassa. Sen sijaan EU:n ja Yhdysvaltojen yksimielistä vastareaktiota Kremlissä ei osattu odottaa. Venäjän johdon välinpitämättämyys suvereenin valtion koskemattomuudesta ja Venäjän lainssäädännön soveltaminen toisen suvereenin valtion alueella on looginen jatko Iivana Suuren ajoista lähtien harjoitetulle voimapolitiikalle. Perääntyminen tai voimankäytön keskeyttäminen olisi heikkouden merkki. Venäjä ei ole länsimaa, jossa poliittinen voima perustuu yhteistyöhön ja konsensukseen. Venäjä ei ole myöskään itämainen yhteisö, jossa voimakkaimmat aina osaavat myös vaieta.

Kaspianmeren öljyputken, rautatiekuljetuskapasiteetin ja Georgian satama-alueiden määritteleminen sotilaskohteiksi sai aikaan reaktion, jolla on pitkä tähtäimen seuraamuksia Venäjälle. Keski-Aasian maat löysivät nopeasti yhteisen kielen koskemattomuustakuiden saamiseksi Venäjän mahdollisia operaatioita vastaan. Riittääkö Euroopassa Saksan vääntö energiayhteistyön puolesta muun Euroopan varautuneisuutta vastaan jatkossa, näkyvät tulevassa kansainvälisessä kehityksessä.

Venäjän luotettavuus taloudellisten hankkeiden yhteistyökumppanina ja ulkoisten investointien kohdemaana on myös kärsinyt merkittävän takaiskun. Vuosituhannen alusta lähtien Venäjältä ei ole puuttunut pääomia. Sen sijaan maan heikko innovatiivisuus teollisessa kehityksessä ovat riipuvaisia ulkomaisesta yhteistyöstä teollisuuden siviilisektoreilla. Myöskään Venäjän toimittajavarmuus sotilasteknologian alueella ei ole ollut sitä, mitä se voisi olla sotilasteknologian tasoon verrattuna.

Energiariippuvuuden lisäyksen vastustus ja NATO-myönteisyyden lisäys sekä entisissä NL-tasavalloissa ja Euroopassa on selvimmin jo näkyviä seuraamuksia kriisistä. Mitä Venäjän puuttuminen Georgian asioihin ja presidentin erottamiseksi tuo tullessaan jatkossa, nähdään pian. Georgian presidentin erottamisvaatimuksen Venäjän ulkoministeri esitti selkokielisenä vaatimuksena jo kriisin toisena päivänä Venäjän TV-kanavilla, .

Georgia-operaatiollaan Venäjä on vaarantanut myös EU:n kanssa voimassa olevan Euroopan naapuruusohjelman täytäntöönpanon. Venäjä ei ole riipuvainen ohjelmasta rahoitusmielessä. Mutta jos Venäjä jää teknisten kumppanuusohjelmien ulkopuolelle, se vaikuttaisi hidastavasti maan teollisuuden ja palvelusektorin uudistamiseen ja sosiaaliseen kehitykseen.

Venäjän ja G7-G8 maiden yhteistyö alkoi jo Neuvostoliiton aikana Mikhail Gorbatsovin ollessa Neuvostoliiton presidenttinä. Yhdysvaltain puheenjohtajuuskaudella Venäjä otettiin Halifaxissa täysjäseneksi G8 maiden kerhoon. Se on sekä tunnustus että väline Venäjän talouden ja kansainvälisen aseman kehittämiselle. Törmäyskurssille ajautuminen Georgian kiistassa Yhdysvaltojen kanssa lopettaisi tämän yhteistyön.

Kriisin aikana länsimaiden johtajat ovat viestittäneet ettei ole paluuta kylmän sodan aikakauteen. Tuolloin Venäjä joutui hyväksymään NATO-johtoisten teollisuusmaiden harjoittaman kaksoiskäyttöisen teknologian vientirajoitukset. Tämä CoCom-lista lyheni olennaisesti jo Neuvostoliiton aikana. Jos länsimaiden luottamus Venäjään loppuu loppuu CoCom-rajoitukset palaavat moni muukin yhteistyö loppuu Venäjän kannalta tärkeillä alueilla.

Myös Sotshin olympilaisten siirtämistä Venäjältä pois on vaadittu, koska viimeaikaisilla toimenpiteillään Venäjä ei toimi kansainvälisen Olympia-järjestön peruskirjan mukaisesti.

Kurjet myös tanssivat

Vanha venäläinen tarina kertoo kuinka sirkuksesta karannut kurki päästyään vapauteen alkoi tanssimaan suolla kun se alkoi tuntea nälkää. Se oli koko elämänsä aikana oppinut yhden asian. Kun teki mieli ruokaa, pitää alkaa tanssia. Tanssimisen palkintona se sai aina ruokaa sirkuksessa. Tarinan mukaan vapauteen päässyt kurki kuoli, kun kukaan ei tullut antamaan sille ruokaa suolla. Se ei myöskään itse oppinut sitä hakemaan suolta. Venäjän ihmiset eivät ole millään lailla muuttuneet, suuri kansakunta, jolla on merkittäviä saavutuksia maailmassa. Mutta kun Venäjällä ihmisillä on paha olo, syitä lähdetään etsimään vain maan ulkopuolelta. Kurjet lentävät, kuten Venäjän sotilaskoneet viime aikoina huomiotaherättävästi, tai ne jatkavat tanssimistaan. Osaisivatko ne olla sitä tekemättä?