Ympäristötietoisuuden lisääntyessä Euroopassa, erityisesti kuluneen 20 vuoden aikana kaikissa Itämeren maissa, keskusteltu puhtaammasta energiasta on tullut laajemmaltikin vaatimukseksi kansallisella tasolla. Energiakeskustelu sai uuden kansainvälisen ulottuvuuden kun Berliinin muuri sortui ja viimeisten vuosien Neuvostoliitto sai ihmismäisemmät kasvot.
Eurooppalaiselta energiayhteistyöltä odotettiin paljon. Odotettiin uutta vaihetta Venäjän ja Euroopan suhteissa. Mutta kuinka kävikään?
Muutoshakuisen 1990-luvun jälkeen palattiin pian vanhoihin asetelmiin. Kun tiedostettiin, että tarvitaan uutta kuljetuskapasiteettia kaasun saamiseksi Venäjältä Länsi-Eurooppaan, uudesta kaasuputkesta alettiin puhua Moskovan ja Berliinin kesken jo Neuvostoliiton aikana. Itämeren maat pääsivät mukaan hankkeen valmisteluun 1991 hyväksytyn ja 1997 voimaan astuneen Espoon ympäristönvaikutuksien selvittämistä koskevan kansainvälisen Espoon yleissopimuksen nojalla. Itämeren maiden tuli esittää mielipiteensä asiaan liittyvistä ympäristövaikutuksista.
Sen sijaan muista vaikutuksista ei ole käyty laajamittaista julkista keskustelua Euroopassa.
Itämeren kaasuputkella on monenlaisia vaikutuksia, jotka tulisi ottaa huomioon toimilupaa myönnettäessä. Euroopan energiavuoropuhelussa tulisi ottaa huomioon ainakin neljä keskeistä päätöksenteon peruspilaria:
1) Järkevyys ja suunnittelu
Venäjältä tuotavan luonnonkaasun lisääminen Euroopan energiahuollossa on kannatettavaa sekä koko EU:n että jäsenmaiden kansallisten energiatavoitteiden kannalta. Nord Stream hankkeesta on tehty teknis-taloudellinen kannattavuusselvitys, mutta ei laajempaa ex-ante evaluointia (ennakoivaan arviointia), joka ottaisi ympäristöasioiden lisäksi myös poliittis-taloudelliset kysymykset huomioon EU:n ja sen jäsenvaltioiden sekä Venäjän ja entisten NL-tasavaltojen/liittolaisten kanssa, joilla on kaasun kuljetuksiin sopivaa kuljetuskapasiteettia alueellaan.
2) Hankkeen tehokkuus
Nord Stream hankkeen kaasun kuljetukseen liittyvä teknis-taloudellinen tehokkuus on selvitetty hankkeen soveltuvuustutkimuksessa. 12 miljardin USD investoinnilla saadaan 28 miljardin kuution vuotuinen toimituskapasiteetti. Muita vaihtoehtoja (jo olemassa olevien putkistojen modernisointia ja lisäkapasiteetin rakentamista Euroopan mantereella) Venäjä ei ole noteerannut. Maaliskuussa 2009 EU ja Ukraina solmivat kahdenvälisen sopimuksen
kaasuputkiston modernisoimisesta tavoitteenaan lisätä venäläisen kaasun vientiä Ukrainan
kautta. Komission yhdessä ukrainalaisten kanssa tekemien asiantuntijalaskelmien mukaan tähän tarvittaisiin 2.55 miljardia USD eli vain noin 1/6 osa Nord Streamin kustannuksista. Asian tultua julkisuuteen, Venäjän hallitus ilmoitti, että asiasta ei haluta keskustella (Ria Novosti 24.03.2009).
3) Hankkeen vaikutukset
Ympäristövaikutuksien selvitystyö Itämeren maissa oli hidastan Tanskaa lukuun ottamatta kesken. Molempien vaihtoehtojen hyötyvaikutukset ovat samat. Oletettavasti vaihtoehtoisen vanhan kaasuputkiston korjaamisen kielteiset ympäristövaikutukset ovat pienemmät kuin kokonaan uuden putkiston rakentaminen ekologisesti herkkään Itämeren pohjaan.
Kerrannaisvaikutuksiltaan vanhan korjaamisvaihtoehdolla olisi moninkertaiset myönteiset vaikutukset kaikkien osapuolten kannalta: Venäjälle, EU:n jäsenmaille ja entisille NL-tasavalloille sekä entisille yhteistyökumppaneille Keski-Euroopassa. Näihin maihin on syntynyt merkittävää ympäristö- ja energiateknistä osaamista, jota voitaisiin hyödyntää tässä ”vanhan korjaamisvaihtoehdossa”. Samalla se olisi yhteistyöhön osallistuville entisen NL:n ja sen yhteistyökumppaneiden energia-alan yrityksille Maksim Gorkij’n kuvaama ”Yliopistoni” markkinavetoisten johtamistyylien ja liiketoimintatapojen omaksumisessa.
4) Jatkuvuus ja riskit
Nord Stream –mallilla toteutettuna Euroopan energiahuolto tulee olemaan kahden kauppa Venäjän ja Saksan välillä. Joka tapauksessa sekin tullee lisäämään EU:n jäsenmaiden kiinnostusta vaihtoehtoisten ja riippumattomien energialähteiden kehittämiseen, joka olisi
monin verroin voimakkaampi yhteinen nimittäjä edellä esitetyssä ”vanhan korjaamis-
vaihtoehdossa”.
Nord Stream putkeen liittyy myös yksi hallitsematon riskitekijä. josta tähän saakka ei ole
riittävästi puhuttu. Yhdysvaltojen lisäksi myös Venäjä on ilmoittanut soveltavansa lainsäädännössään ekstraterritorialisuutta, kun maan edut sitä vaativat. Venäjä ulottaa toimivaltansa maan rajojen ulkopuolelle, jos sen kansalaisten tai oikeushenkilöiden edut ovat uhattuina. Tähän mennessä ekstraterritoriaalisuusperiaatetta Venäjä on soveltanut Baltian ja Georgian alueen venäläisvähemmistöjen suojaamisessa. Kuinka pitkälle Venäjän hallitus on valmis menemään omien etujensa turvaamisessa venäläis-saksalaisen yhteisyrityksen ja venäläisen kaasun kuljetuksen turvaamisessa kriisitilanteessa Itämerellä. Sitä ei kukaan tiedä, koska siitä ei ole haluttu julkisesti keskustella. Ukrainan jäljet tuntuvat pelottavan monia
Euroopassa. Se on riskitekijä, joka pitäisi olla paremmin hallinnassa.
_ _ _
Venäjän ja EU-maiden välinen ”Energiavuoropuhelu” voisi olla laajempivaikutteinen ja koko aluetta koskeva ”superprojekti” sekä sosiaalis-taloudellisessa että yhteiskunnallisessa kehityksessä. Nord-Stream hankkeen valmistelu on tapahtunut liian suppeassa piirissä, jolloin sen hyödyistä ja hyötyvaikutuksista pääsee nauttimaan vain suppeampi joukko toimijoita.
Kun laajemmalla rintamalla edetään ja korjataan vanhaa yhdessä EU:n ja naapurimaiden kanssa, yhteistyön osanottajat saisivat kaasun toimittamisesta vientituloja ja teknologian kehittämisavustuksia ja tuotteiden/palvelujen myyntituloja, ne oppisivat eurooppalaisen toisen osapuolen huomioonottavan lähestymistavan elinkeinotoiminnoissa raa’an ja vääristyneen markkinamekanismin asemesta. Ennen nykyistä elämänmenoa talousoppinsa ja kommunikaatiotaitonsa hankkineet ihmiset Venäjällä eivät tunnu hallitsevan liikemiestaitoja. Yhä useampi venäläinen kadunmies ja ulkomailla lomiansa viettävä pitkälle koulutettu ammatti-ihminen myöntää, että jokin ’mättää hyvin pahasti” sekä Venäjän ulkoisissa suhteissa että hyvinvoinnin jakamisessa tasaisemmin maan sisällä. Tarvitaan jo ennen pelin alkua aikalisä, jolle on kannatusta sekä kentällä että katsomossa...
_ _ _
Kun tarkastellaan Suomen politiikkaoptioita EU:n ja Venäjän välisessä energiadialogissa, niitä on useita. Venäjä haluaa rakentaa kaasuputken Itämeren pohjaa pitkin turvatakseen oman kansantaloutensa tulovirran jatkossa Manner-Euroopan ja South Stream -kuljetusverkostojen
toimitushäiriöiden varalle. EU-Venäjä energiadialogin ollessa taustalla, Suomen olisi omien etujensa turvaamisessa liitettävä toimiluvan antamiseen mm. seuraavat tekijät:
1) Suomi voisi toimia aktiivisena toimijana yllä kuvatun EU:n ja Venäjän väliseen energiavuoropuheluun liittyvään ”superprojekti” –hankkeen valmisteluun luomalla ehdotuksen EU:n ministerineuvostolle tähänastisen energiayhteistyön kokonaisvaltaisesta arvioinnista (Interim Evaluation) ja olemassa olevien yhteistyöohjelmien sekä sektorikohtaisten ja alueellisten teknisen avun ohjelmien tehokkaammasta liittämisestä sellaiseen eurooppalaiseen vuoropuheluun, jossa Venäjä voisi olla entistä paremmin mukana rakentamassa yhtenäistä Eurooppaa.
2) Suomalais-venäläinen metsäteollisuusyhteistyö, jossa molempien osapuolten edut eli suomalaisten raaka-ainetarve ja vuosien varrella kerääntynyt tekninen osaaminen olisi otettava nykyistä paremmin huomioon. Suomen olisi saatava vuosikymmenien aikana kerätylle metsäteollisuusosaamiselleen Venäjän metsäteollisuuden kehittämisessä käypä hinta, minkä seurauksena Venäjä saisi pitkällä aikavälillä tästä yhteistyöstä merkittävän tekijän kansantaloutensa ja vientinsä muuttamiseksi energia- ja raaka-aineviennistä jalostetumpine teollisten tuotteiden vientiin. Uuden suomalais-venäläisen metsäalan yhteistyön tuloksena Venäjän teollisuus voisi paremmin integroitua suomalaiseen (pohjoismaiseen) metsäklusteriin, minkä seurauksena Venäjän metsäteollisuuden tuotannon tehostuessa ja metsien monikäytön lisääntyessä kotimainen energiakulutus vähenisi ja mahdollistaisi energian lisäviennin.
3) Nord Stream kaasuputken rakentamiseen liittyy erilaisia ympäristö-, talous- ja turvallisuusriskejä. Jotta yhteistyö Venäjän ja Euroopan/Itämerenmaiden maiden välille rakentuu vankalle pohjalle, nämä kaikki kolme riskiryhmää on kartoitettava ja valittava keinovalikoimasta sellaiset keinot, jotka kaikki osapuolet ovat valmiita hyväksymään. Tuolloin olisi myös määriteltävä energiasaatavuuden turvaamiseen liittyvä sotilaallisen voiman tarve (sotalaivojen/lentokoneiden määrät) Itämeren kansainvälisillä alueilla kaasun toimituksiin liittyvien uhkien ennakoimisessa ja turvaamisessa.
Suomen hallituksen tekemän Nord Stream kaasuputken vetämisen Suomen talousvyöhykkeen kautta oli Suomen hallituksen kannanotto yhteisten intressien olemassaolosta myös EU:öön kuuluvan Suomen ja Venäjän välillä. Sen merkitystä korostaa myös seuraavana päivänä Venäjän hallituksen tekemä presidentti Medvejeville tekemä esitys allekirjoittaa kauan aikaa sitten neuvoteltu Saimaan kanavan vuokrauksen jatkosopimus.
