Voisiko kolmikanta toimia Venäjällä?

Vahva keskusjohtoisuus on ollut keskeinen periaate Venäjällä sitten Novgorodin kukistumisen 1478. Novgorodin antautuminen sinetöi Moskovan johtavan aseman Venäjällä. Romanovien valtakausi 1613 – 1917 oli myös vahvan keskuvallan linjoilla, vaikka asioita hoidetiinkin Pietarista käsin. Lokakuun vallankumouksen jälkeisessä sosialismin eri vaihtoehtojen valtataistelussa NKP:n johtoasemaan perustuva malli voitti Neuvosto-Venäjällä 1920-luvun alussa. Maassa alkoi monoliittinen yhteiskuntakehitys, joka jatkuu edelleenkin. Kommunistipuolueen valta on vaihtunut presidentin ja oligarkkien symbioosiksi.

Uusi perustuslaki määrittää presidentin ja muiden valtainstituutioiden väliset suhteet ja kuinka vaaleja järjestettään. Maassa on nyt uusi presidentti. Kuinka ja millaisen koneiston kanssa uusi presidentti tulee johtamaan maata on vielä liian aikaista sanoa. Vaalimenettelyllä on ollut vaikutusta maan johdon imagoon, ehkä enemmänkin maan ulkopuolella kuin kotimaassa. Venäläiset ovat tottuneet arvostamaan kvantitatiivisia asioita. Yksi kokonainen presidentti on parempi kuin kaksi jatkuvassa kärhämässä olevaa poliitikkoa.

Muutoksen perusta

Länsimainen juutalais-kristillisyyteen perustuva arvomaailma eroaa Venäjän arvomaailmasta, vaikka arvoperusta onkin yksi ja sama. 800-luvulta lähtien kristinusko on vakiintunut Venäjän Euroopan puoleisilla alueilla islamilaisuuden ollessa pääasiallisin uskonnonharjoittamisen muoto Venäjän hallitsemilla alueilla Volgalta itään ja Kaukasuksella.

Venäjällä lähimmäisenrakkaus eli solidaarisuusfilosofia vaikuttaa vähemmin yhteiskuntapolitiikkaan kuin länsimaissa. Eurooppalainen solidaarisuuspolitiikka ja ihmisten lojaliteetti maallista valtiota kohtaan rakentuu näille kritillisille arvoille. Hegeliläisyys ei ole koskaan ollut vaikuttamassa Venäjän valtioinstituution kehitykseen. Neuvostoliiton aikana armeijan upseerien Dosaaf-järjestö oli ainoa hyväntekeväisyysjärjestö. Valtio huolehti kaikesta, myös hyväntekeväisyydestä. Tänä päivänä Venäjällä on taas hyväntekeväisyysjärjestöjä ja kirkot tekevät merkittävää avustustyötä maassa.


Tulonmuodostuksesta Venäjällä

Venäjä on huolehtinut lukuisista neuvostojärjestelmän antamista lupauksista. Yksittäisiä kansalaisia lähimpänä on lupaus paremmasta elintasosta toteutuneena joko työelämässä tai eläkkeellä. Koko neuvostojärjestelmässä toteutettu tuotannollinen toiminta hyödytti Venäjää ja maan keskushallintoa. Vastapainoksi muut neuvostotasavallat saivat sosiaalipalvelunsa rahoituksen keskushallinnolta, mikä oli merkittävä kansantaloudellinen tulonsiirto. Sama päti myös Venäjän Federaation periferia-alueisiin.

Jos kansantaloustieteilijä Adam Smith olisi elänyt meidän aikanamme, hänen kirjansa ”Kansojen varallisuus” olisi varmasti saanut erilaisen sisällön ja sitä kautta maailmanhistoriaa kirjoitettaisiin hieman toisella tavalla. Venäjällä vuosisatojen aikana eri lähtökohdista syntynyt taloudellinen toiminta ja sen tuloksena syntynyt pääoma ja nykyisitä lähtökohdista syntyvä uusi pääoma Venäjällä on yksi maailman taloushistorian suurista asioista. Sen rinnalla muiden suurten asioiden joukossa on maan vaurastumiseen liittyvä tulonjakopolitiikka. Vastaavan tulonjakopolitiikan puuttuminen oli yksi lokakuun 1917 vallankumouksen syistä.

Vuorovaikutuksen puute

Neuvostoliiton hajoamisen jälkeisessä poliittisessa kehityksessä Venäjällä on tapahtunut valtava presidentin hallinnon vallan vahvistaminen parlamentin oikeuksien kustannuksella. Kun ei ole kansalaisjärjestöjä eikä riippumatonta lehdistöä, presidentin valtaa kontrolloi vain nykyisen järjestelmän ”kuninkaantekijöiden” edut. Ketkä olivat Putinin hallinnon kuninkaantekijöitä? Nykyinen hallintomekanismi tuskin syntyi yhteiskunnallisen dialogosen prosessin tuloksena, koska sellaista prosessia ja poliittista perinnettä maassa ei ole.

Kun poliittinen itsensä toteuttaminen ei ole mahdollista, ihmiset pakenevat todellisuutta aktiviteetteihin, jossa he pääsevät toteuttamaan itseään. Ihmisen asuttavan kodin rakentaminen ja siihen liittyvä kerskakulutus sekä Passattia paremmaksi paneminen autoilun maailmassa ja vapaa-ajan asunnon ostaminen Suomesta tai Espanjasta ovat olleet näkyvimpiä itsensä toteuttamisen ilmenemismuotoja. Myös uskonnollisuus on mukana, vaikka uskonnolla onkin vahva rooli venäläisessä yhteiskunnassa. Lapsiin panostaminen on myös osa tätä kehitystä. Kukaan ei ole vaatimassa koululaitoksen kehittämistä tavalla, jolla se ajaettiin poliittisena uudistuksena Länsi-Euroopassa 1960/1970-luvuilla.

Neuvostovallan viimeisinä vuosina Venäjällä ja IVY-maissa syntyi uusia riippumattomia ammattiliittoja. Niillä oli selkeät poliittisesti värittyneet toiminnalliset tavoitteet. Myös itsenäiset teollisuusliitot syntyivät ennen Neuvostoliiton hajoamista. Miksi nämä organisaatiot yhdessä pienten poliittisten puolueiden kanssa ovat tuleet tarpeettomiksi nykyisen presidentivallan voimistuessa? Euroopan hullun vuoden 1848 jälkeinen poliittinen järjestelmä perustui kansalaisyhteiskunnan syntyyn. Sen ruumiillistuma oli valtio. Oikeusvaltion yksi keskeisimmistä periatteista on vaihdettava johtajuus, joka toteutuu yleisten ja yhtäläisten vaalien avulla.

Tekniset avustusohjelmat

Avustustoiminnan alkuvuosina kansainväliset avustusjärjestöt ja monien maiden viralliset ohjelmat ovat olleet mukana kehittämässä hallituksesta riippumattomatonta joukkoviestintää. Myös kansalaisyhteiskunnan lainsäädäntöä ja taloudellisia toimintaedellytyksiä on parannettu. Viimeisen viiden vuoden aikana yhteiskunnan institutionaalinen kehitys on pysähtynyt, kun sitä mitataan kansalaisjärjestöjen toiminnalla.

Kansainvälisen avustustoiminnan alkuvaiheessa ei ole haluttu puuttua varallisuuden jakamiseen ja tulonjakokysymyksiin. Se on ollut ydinkysymys avustustoiminnan mielekkyyden kannalta. Venäjällä ja kuten monissa muissa keskirikkaissa teknisen avun kohdemaissa on myös sellaista omaa varallisuutta, jota voitaisiin käyttää köyhyyden poitamiseen erilaisten tulonsiirtojärjestelmien avulla, esimerkiksi toimivan progressiivisen tuloverotuksen avulla. Tulonjaon tasaaminen on maan tärkein yhteiskuntapoliiittinen kysymys. Mutta se ei ole edes saavuttanut Darendorfin konfliktiteorian ensimmäistä vaihetta eli ongelman tiedostamista.


Avustusohjelmien uudelleenarviointi

Avustustoimintojen alkuvaiheissa 1990-luvun alussa kansalaisyhteiskunnan kehittämisodotukset olivat korkealla kaikissa IVY-maissa. Venäjä ei tehnyt tässä suhteessa poikkeusta. Todellisuus on ollut jotakin muuta, kuin mitä 15 vuotta sitten odotettiin. Venäjä ja muut IVY-maat (Baltian maita lukuunottamatta) ovat täynnä yhden miehen yhdistyksiä, joiden ainoana tarkoituksena on perustajansa edun ajaminen. Taloudellinen yritteliäisyys ja yhdistystoiminta ovat menneet sekaisin. Parlamentti on myös menettänyt merkityksensä lainsäädännöllisenä elimenä. Siellä pyritään välttämään konfliktien syntymistä presidentivetoisen valtakoneiston kanssa.

Myös korruptionvastaisia ohjelmia rahoitetaan Venäjällä. Korruptionvastainen taistelu on kuitenkin maan sisäinen asia, jonka ratkaisemiseen edes opiskelu maailman parhaissa johtamis- tai diplomaattiakatemioissa eivät anna valmiuksia. Ulkopuolisten ei kannata muutoin puuttua asiaan kuin rajoittamalla omaa läsnäoloaan niissä maissa, joiden hallinnolliset tai kaupalliset mekanismit eivät täytä yleisiä eettisiä vaatimuksia. Liiketoimintojen eettisten periaatteiden parantaminen on yleismaailmallinen asia, johon kaikki maat voivat osallistua.

Alhaalta ylöspäin tapahtuva valtarakenteiden yhteiskunnallinen kontrolli toteutuu kansalaisyhteiskunnan avulla. Kolmikantamekanismi on tärkeä osa sitä. Itsenäisten työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen olemassaolo on yhtä tärkeää demokratialle kuin parlamentin ja vapaan lehdistön olemassaolo. Pohjoismaissa me olemme saaneet nauttia kahdesta sosiaalisen kehityksen tiestä: lainsäädännöllinen tie sekä keskitetyt palkka- ja tulopoliittiset ratkaisut.


Moskovan valloittaminen

Moskovaa ei ole koskaan valloitettu. Voisivatko venäläiset itse valloittaa Kremlin tuomalla sinne vuorovaikutussuhteet poliittiseen päätöksentekoon. Dialogin avulla maan varallisuus ja tulonjako voitaisiin jakaa samalla tavalla kuin Länsi-Euroopassa. Se olisi osoitus muille Venäjän kyvystä uudelleen arvioida menneisyyttään. Bysantin perinteen vaalijana ja esteettisen maailmankuvan rakentajana Venäjällä voisi olla paljonkin annettavaa muulle Euroopalle…